11 päivän Loma!

Risteilyn jälkeen painoi koulu sen verran päälle samoin kuin niin paljon muita eri juttuja että ei ole ehtinyt täälläkään ilmoittelemaan mitään.

Kerronpa kuitenkin lomani alusta. Meillä siis oli melko rankat kaksi viikkoa koulussa ennen nyt viime torstaita, eli 14.3. Samalla viikolla näin mainitakseni oli muuten haalarisitsit ja oli kyllä kivaa, mutta poistuin paikalta heti sitsien jälkeen kun meno alkoi käymään villiksi. Minä kun en juo dieettini aikana ns. "turhissa" tapauksissa.

Niin, koulutehtäviä oli jos jonkunlaisia. Melko paljon sitä sai istua koulussa niitä tekemässä. Hauskaakin koulussa on ollut, aloitimme nimittäin kanyloinnin! Jännitti aluksi ihan Hirveästi, ja unohdin jopa hengittää ekan piston aikana, mutta onneksi yksi luokkalaisista huusi siitä matkan päästä että "hengitä!" Kyllä nyt kahden kerran jälkeen saattaa jännittää vieläkin, varsinkin jos se tuohon perinteiseen kämmenselkään laitetaan, kyynärtaipeeseen on helpompi. Meni kuitenkin tosi hyvin, niin minuun pistäminen kuin että pistin itse. Ei se edes ole kovin vaikeaa, vaikka niin aluksi luulin.

No, mutta takaisin tähän lomaan. Meillä siis alkoi vain tällainen viaton 11 päivän loma. 15.3 oli ensimmäinen täysi lomapäivä ja näin ystävääni Kisua kaupungilla. Kävimme hyödyntämässä Syö Helsinki edut ravintolassa  jonka jälkeen riensimme leffaan katsomaan Lumottua kirousta. Oli todella hyvä! (: Leffan jälkeen menimme vielä Kisulle istumaan iltaa.

Lauantaina heräsin, kävin aamulenkillä ja sitten kotiin Vantaalle. Aurinko paistoi ihanan lämpimästi ja oli mukava olla vähän kotona. Prätkän ostaja kävi katsomassa ja sopimassa kaupat, ja n. viideltä pyysin kaveriani mukaan pienelle ajelulle meidän Bemmillä, jota on viritetty nyt hieman hienompaan kuntoon ;). Kaahailtiin koko ilta ja upeita mutkateitä päädyimmekin syömään ravintolaan Porvooseen! Jälleen ravintolaruokaa, mutta sielläkin voi tehdä fiksuja valintoja, ja pyytää annoksesta poistettavaksi tai vähennettäväksi asioita, kuten kastikkeita. Söin Cesar salaatin. Illaki menin vielä kämpille ja kävin heti nukkumaan.

Sunnuntai aamu. Kello herätti 7 jälkeen mutta nousin 8. Kävin ihan kunnon lenkillä jonka jälkeen söin vain aamupalan ja siivosin kämpän. Imuroin, luuttusin, pyyhin pölyt ja pesin pyykkiä. Vasta sitten kävin suihkussa ja laittauduin yms. Niin olin tehnyt kaiken ennen 12! On aivan ihanaa herätä aikaisin kun on niin paljon aikaa tehdä asioita. Varsinkin jos kämppis ei ole kotona ja voi laittaa imurin ja/tai popin soimaan jo vaikka yhdeksältä. 12 tuli ystävä käymään jota en normaalisti näe usein, viimeksi 1,5vuotta sitten. Lähdettiin pienen kämpän katselmuksen jälkeen keskustaan syömään. Etsimme hieman lounaspaikkoja, mutta onneksi löydettiin se paras, nimittäin Memphiksen brunssille! Ei ollut edes ideana mennä brunssille, mutta kyllähän se nyt sunnuntaihin kuuluu, ja ai että oli nannaa! Istuimme ja söimme monta tuntia jutellen. Sen jälkeen vatsat pulskeina kiersimme keskustaa. Kuuden jälkeen hyvästelimme ja hyppäsin bussiin takaisin Vantaalle. Illalla lähdin vielä toisen kaverin kanssa naapurista pitkälle lenkille. Ai että kun oli täydellinen päivä! Askelia tuli kaikenkaikkiaan 23 500! Näitä lisää!

Nyt maanantai mennyt kouluhommien parissa, tänään tiistaina olen vain pakannut. Kyllä, nimittäin Berliini, täältä tullaan!

Huomen aamulla siis lähtee lento 6.50 kohti Berliiniä. Sinne serkun luokse kylään. En malta odottaa! Mutta nyt vielä viimeiset asiat kuntoon ennen nukkumaan menoa.

No johan oli kryssning!

Perjantaina koulun jälkeen oli paljon vielä tehtävänä, nääs kokeilla vaatteita ja pakata loppuun tuo kaunis pieni liila vetolaukku. Laittelin tukkaa ja kynsiä ja juuri oikeaan aikaan olin täysin rauhallisesti (ei, ei ironiaa) valmiina ja lähdin metrolle, ja sieltä 9 ratikalla Länsisatamaan. Oli muuten aika moni muukin päättänyt tulla 9 ratikalla paikalle. Haha. Sillit purkissa jo valmiiksi.

Terminaalissa tapasin tämän partioporukan millä risteilylle lähdettiin, ja meitähän oli paljon! N. 40 johtajaa. ;) Hetimmiten nousimme laivaan ja hytin kautta odottamaan buffetin alkamista. Nam! Sitä oli odotettu! Ja kyllähän me syötiin, ja juotiin! Kyllä, vastoin kaikkea sitä minun "lupaan että en" niin join alkoholia. Kohtuudella, hyvin kohtuudella. Niin kohtuudella että lähes koko aika yöstä meni vain tanssiessa, ja kolmen aikaan naksahdin petiini ensimmäisenä hytissämme nukkumaan. Niin kohtuudella, että heräsin yhdessä toisen hyttiläiseni kanssa ennen kahdeksaa (kyllä, ennen kahdeksaa!) meriaamiaiselle, muut eivät jaksaneet. Mutta kyllähän me taas syötiin :D Tämän jälkeen takaisin hyttiin repimään muut maihin, missä kierreltiin hiukan ja Bershkasta lähti mukaan ihana hame ja keväthuivi! Kuvia myöhemmin!

Ja eikuin takaisin laivaan, sillä laiva lähti takaisin Helsinkiin yhdeltä. Ja mihinkäs se loppupäivä laivalla meni....nooo. Taidettiin me muutaman kerran käydä TaxFreessä shoppailemassa :D Hups. No ei. Minulla ei niin hätää ollut, kuolasin vain toki kaikkea. Mukaan lähti minulle synttäreiksi yksi likööripullo, yksi herkkusuklaalevy kaapin perälle odottamaan sitä Oikeaa hetkeä (jossain kaukana tulevaisuudessa kun vaaka näyttää sopivasti), meikkivoide ja käsirasva. Toki pähkinöitä ja vähän suklaata meni risteilyllä mutta ei mitään niin että olisin maihin tuonu syötäväksi.

Ja voi sitä oloa lauantai iltana. Hyi. Kroppa huusi hoosiannaa. Mutta ysiltä menin nukkumaan ja 11 tunnin ihanien levollisten yöunien jälkeen oli taas voittajafiilis. Tai, pikemminkin vain raukea.

Ihan mahtava reissu, mahtava seura ja mahtava ruoka ja mahtavat reivit! Ihastuin taas risteilyyn niin että huhti-toukokuussa pakko päästä uudelleen! (:

Katse kohti perjantaita

Hellurei ja hellät tunteet!

Taas pitkä aika viimeisestä, mutta sanottakoon, että oli kyllä oikein mukava ystävänpäivä yhden kaverini kanssa. Kävimme katsomassa Unelmien pelikirjan (hyvä!) ja tulimme luokseni laittamaan ruokaa ja syömään.  Vkloppuna olin Turussa käymässä hyvän ystäväni luona ja sunnuntaina näin taas jo kolmatta. Viime viikkokin meni oikein mukavasti, urheilin todella paljon, kävin kotona muutamaan otteeseen, oli veljeni ja tämän sunnuntaisen kaverini synttärit joita vietimme kahdestaan perjantaina kun kävimme katsomassa 21 tapaa pilata avioliitto (todella hyvä!). Torstaina olin luovuttamassa verta mikä oli todella kivaa jälleen ja lauantaina istuttiin tyttöjen kanssa iltaa Amarillossa.

Superdieetin kanssa mennyt jatkuvasti paremmin ja paremmin! Ensimmäiset kaksi viikkoa mitkä ovat nyt takana olivat pahimmat. Toisella viikolla kroppa huusi koko ajan vain hiilihydraattia/sokeria eikä mielessä ollut muuta kuin karkki, suklaa, leipä. Ensimmäiset kaksi viikkoa meni myös niin että petin ruokailujani koko ajan, meinaan että tein jotain rikollista lähes aina. Otin kananmunan lisää, laitoin vähän salaatinkastiketta tai otin pähkinöitä joskus vaikkei olisi saanut. Nyt kuitenkin sunnuntaina oli pahin repsahdus kun kävin kotona Vantaalla jolloin tosiaankin maistelin pienen palan leipää, söin pähkinöitä ja lihapullia, joten nyt siitä pitäen olen ollut gramman tarkka! Ja näin se saa luvan jatkuakin.

Paino on tullut mukavasti alaspäin. Kerran tuo vaaka suostui toimimaan ja näytti -2kg! Jo ensimmäisen viikon jälkeen. 74 kilosta lähdin ja no, jos se vaaka näytti oikeaa niin ainakin 2 kg tultu jo alaspäin. Mutta tosiaan kun en ole kunnollisella vaalla käynyt niin en ole oikein varma. Senttejä lähtenyt mahasta jo 4 mikä oli ihana yllätys, housut roikkuu jalassa, vyössä mennään viimeistä reikää ja uusia (lue:vanhoja) farkkuja mahtuu päälle! Ihana tunne!!

Nyt on kuitenkin niin, että minä lähden risteilylle perjantaina! Alkoholiahan ei saa juoda (enkä ole juonut, vain alkoholittomia ja vähäsokerisia) eikä herkkuja tai hiilareita saisi paljon syödä. Tämä tiedettiin. Viimeksi sanoin toista, mutta olen nyt päättänyt että alkoholia en juo risteilyllä, aion etsiä kuitenkin käsiini henkilön joka suostuu tekemään minulle alkoholittoman ja vähäsokerisen mansikka margaritan, ja "leikin" että siinä olisi alkoholia ja tanssin lopun yön kuluttaen roima annoksen kaloreita. Haha, kahjoa, eikö?! Huomasin vain lauantaina Amarillossa tuollaisen juoman juodessani että hyvinhän sillä alkoholittomallakin pääsee bilemakuun, tai sitten se oli se sokerihumala, mikä siitä pienestä määrästä sokeria tuli. :D
Buffetin hoidan niin että kyllä, aion syödä sallittua enemmän, maksoinhan siitä sallittua enemmänkin mutta päätän vain viisasti asiat. Jälkkäriin kosken mutta vain pienesti. Jos kerta alkoholi jää, saa jälkkäri olla jäädäkseen.

Tuossa tuo pieni liila matkalaukku odottaa täytettävän, ja matkaa merelle. Voi kun jo pääsisi! Uskon että risteilystä tulee oikein hauska, vaikka ihan samoilla meiningeillä ei tällä kertaa lähdetä. Jos haluaa laihtua, pitää jostain välillä luopua.


P.S. Dieetin vikalla viikolla tämä tyttö lentää Berliiniin! (: 19 päivää. En-jaksa-odottaa.

Vuosi sitten

elin ehkä elämäni hirveintä aikaa.

Olin juurikin tällä kellonlyömällä matkalla leikkaussaliin Ruotsissa, Halmstadissa, yksin, vailla ketään läheistä. Kivut kovat ja olin niin peloissani. Mitään ei selitetty eikä kerrottu, sen kummemmin, ainakaan, että minä siitä mitään olisin muistanut tai osannut ymmärtää. Oli minun AuPair vuoteni toinen puolisko ja minulla oli lääkäreiden mukaan tulehtunut umpisuoli. Sairaalaan jouduin yhden jälkeen päivällä ambulanssilla, kun kivut kävivät sietämättömiksi.

Se siitä sitten, ystävänpäivä viime vuonna menee siis niihin päiviin mitkä haluaisi toisaalta vain unohtaa, mutta se on mennyttä, se on osa minua. Annan olla.

Arpi ja kovat/pelokkaat muistot jäivät.

Mutta kaikesta selviytyy vaikka sitten ajan saatossa.

Nyt, on ystävänpäivä ja minulla alkoi vkloppu joka loppuu vasta tiistaina. Tänään, eli nukutun yön jälkeen on tiedossa Superdieetin ohjeiden mukainen aamu aerobinen eli aamulenkki jonka jälkeen koti hieman siistimmäksi ja näen ihanaa ystävääni!

Perjantaina on tiedossa Turun reissu toista ystävää katsoman vklopun ajaksi ja sunnuntaille on tiedossa kolmaskin ihana ystävä. Ah, mitä luksusta. Niin ihania ystäviä ja nyt kunnon annoksena!

Ja sitten säähän.
Eivaan, projektiin.

Superdieetti alkanut hyvin! Lisäravinteita olen juossut kissojen ja koirien kanssa kaikista mahdollisista kaupoista Helsingistä ja Vantaalta, toivottavasti ne viimeisetkin ja oikeasti tärkeimmät nyt kohta saan! Olen alkanut ensimmäisestä päivästä alkaen seuraamaan tarkasti ohjeita niin ruuan ja urheilun suhteen. Urheilu maistuu mutta lisäravinteet puuttuu, ruoka on hyvää ja riittävästi mutta onhan se hankalaa kun melkein mitään ei saa syödä ja kaikki pitää punnita grammalleen ja, no vielä kerran, Kun Mitään Ei Saa Syödä! Ei edes ketsuppia, tai tai tai kookosmaitoa kastikkeeksi. Tai papuja.. Oikeastaan mitään kasviksia mitkä eivät ole vihreitä. Huhu! Kaikista vaikeinta tulee olemaan veden järjetön juominen ja alkoholi mitä ei saa juoda, edes yhtä. Kuulostaa niin typerältä sanoa että se on ongelma, mutta on se ehkä vähän jos ja kun siis näitä opiskelijabileitä on niin paljon, ja olisi niin mukava ottaa edes kaksi-kolme. Mutta ei. Saa nähdä mitä tuosta risteilystä kahden viikon päästä tulee. Olen maksanut buffetin ja risteilyn. Ja risteily = buffetti + alkoholi. No, viisailla valinnoilla, harkiten. Näillä mennään!

Mieli ei tahdo elää hetkessä vaan haikailee kauas

Voi ällö mikä keli taas! Lunta tuiskuttaa ja minä kun olisin halunnut juoksulenkille ennen illan tanssitunteja. No, en mene.

Viime yönä en saanut unta pitkään aikaan. Olin niin mietteissäni kaikesta mitä haluan ja miten saavutan haluamani. Lopulta koko yö oli ihan painajaista ja pyörin vain sängyssäni heräillen. Voin sanoa ettei ollut mikään ihan paras koulupäivä tuollaisen yön jälkeen. Onneksi koulupäivä olikin vain muutaman tunnin, minkä aikana raapustin käteeni tuon tekstin.

Kaipaan uutta tatuointia jo, vaikka ensimmäinen on vasta alle vuoden vanha. Sillä välin kun odottelee seuraavaa niin on kiva tehdä näitä hetken aikaa kestäviä tatuointeja itse ;) Taidankin etsiä käteeni jonkun pitävämmän ihotussin, niin ei tartteisi kamalasti oikeita tatuointeja edes hankkia.

Kaipaan niin paljon aurinkoa ja lämpöä. Eilen tuskissani tuijottelin eri Kanarian matkojen hintoja ja yritin miettiä ajankohtaa. Sinne on vain tänä vuonna päästävä! Sen kun olen mennyt kolme vuotta sitten serkulleni lupaamaan. Harjoittelut ovat niin surkeassa kohdassa kevättä ja kesätöitä ei pahemmin voi aloittaa myöhemminkään kuin kesä alkaa niin siinähän se sitten menikin, mahdollisuus käydä lämmössä ennen kesää. Jotain on silti pakko keksiä, viime reissusta on jo roimasti aikaa, viime vuonna en käynyt missään ja viime kesäkin oli niin kylmä että nyt jos ei kevät ja lämpöä ala tulla niin menee hermot!

Sitä ennen kuitenkin yrityksenä -10kg. Tammikuun saldo: 0kg. Hyvin menee hei! Noot!

Valmistelua alkuun

Tammikuu mennyt, 4 kk jäljellä. Mihin sillä muka päästään? En todellakaan tiedä. Jos se ei riitä yhtään mihinkään niin sitten jatketaan vain. Enkä kyllä haluaisikaan puhua mistään dieetistä, vaan elämäntavasta, ja sitä elämäntapaa olen nyt lähtenyt itse parantamaan tammikuun aikana, mutta kiloja ei kyllä mielestäni ole tippunut yhtään. En tiedä mikä se oli esimerkiksi jouluna, mutta nyt eilen sen päivällä katsoin (yleensä katson aina aamupainon) ja se oli kiduttavat 74,4 kg. Tiedän, että kun on "normaali"kokoinen nainen, on äärettömän vaikeaa saada kiloja karisemaan varsinkaan nopeasti, mutta onhan se haaveena, että vielä tämän vuoden puolella se olisi -10 kg eli 64kg. 

Superdieetin alkuun on viikko, ja jääkaapissa on jo kolme purkkia raejuustoa, purkillinen maitorahkaa, kanaa, salaattia yms... tähän on tultu, että haluaakin syödä näin. Tosi plussaa minun syksyiselle ruokavaliolle. Nyt pitäisi vain saada vielä annoskoot ehkä hitusen pienemmiksi ja liikuntaa lisää niin toivottavasti nämä kilot lähtisivät! 

Mitä odotan superdieetiltä:

Rankkaa treenamista. Oikeasti minua pelottaa koko touhu, mutta yhtälailla en jaksaisi odottaa että se alkaa. Minua pelottaa miten saan treenaamisen jaettua koulun ja muiden harrastusten kanssa, ja että onko se juuri se salitreeni mitä pitää suorittaa, kun ei hirveästi mitään rahaa ole millekään hyvälle salille. Helsingin kaupungin salit saavat kelvata, ainakin toistaiseksi. Itäkeskukseen pääsen hyvin ja nopeasti metrolla, millanenkohan sali siellä on? Ainakin on positiivisesti uimamahdollisuus aina salin jälkeen sillä 3 e sisäänpääsymaksulla. 

On kyllä hyvä että olen jo aloittanut tämän hiljalleen itse, että kroppa tottuu paremmin muutoksiin, toisinkuin jos kertarysäyksenä läjäyttää tietyn ruokavalion ja treenamisen. Ajattelin, että kerta kun on viikko aikaa... niin harjoitellaan vähän:

Tämän viikon treeni:

Tänään käyn juoksemassa puoli tuntia n. 4-5km. 

Huomenna on street ja burleski tanssi tunnit. 1h+1h.

Keskiviikkona olisi sali+uinti, tai pelkästään uinti.

Torstaina mitä luultavimmin tanssi tunti tai kotitreeni tai powerwalk+kotitreeni.

Perjantaina ei mitään, matkaan mummoni hautajaisiin. Arvatkaa kuka ei odota tänä viikkona vkloppua.

Lauantaina ei mitään, henkisesti voin vain pahoin.

Sunnuntaina hiihtämään, kuhan sää sallii.

Tähän plus että nykyään kävelen aina kouluun ja takaisin 2km+2km. Hyötyliikuntana. On kätevää asua Helsingissä kun kaikki on lähellä niin olen nyt alle 3 km matkat kävellyt, mutta kesällä pyrin kulkemaan 90% pyörällä ja kävellen.

Nyt proteeinipatukka kehiin ja sitten lenkille!

Kun katson peiliin voin pahoin

"Haasteita pitää elämässä olla. Tämä on minun haasteeni, minun unelmani. Haasteet on tehty voitettavaksi, unelmat toteutettavaksi. Kaikki on mahdollista, kun vain ryhtyy tuumasta toimeen."

Viikko ennen jouluaattoa puhuin veljeni kanssa autossa matkalla Itä-Suomesta pkseudulle. Puhuimme siitä että "kun haluaisin laihtua, olla pienempi, itsevarmempi". Tästä samasta aiheesta mistä olen purnannut iät ikuisuudet. Veli sen sitten "vasten kasvoja" täräytti: "sä syöt tosi paljon!" Miksi se oli minulle niin iso uutinen vaikka tiesin sen syvällä sisimmässäni?? Miksi vasta se että oma veli sen sanoi herätti? 
Juttelimme aiheesta lähes koko matkan. Mitä minun pitää tehdä jotta pääsen siihen Fit kuntoon mihin haluan. Ei siinä muuta vaihtoehtoa ollut kuin elämäntaparemontti.

Taustatietoa:
Olen jo monen monta vuotta painanut yli 70 kg. Pidemmän ajan jo jotain 74kg ainakin. Puolivuotta Ruotsissa 2011-2012 lihoin paljon, enkä silloin edes uskaltanut vaalla käydä, mutta varmasti paino oli lähemmäs 80kg. Olen 168 cm pitkä ja kropaltani hyvän mallinen (tiimalasi vartalo). Kaikki kenen kanssa aiheesta olen jutellut kauhistelevat ideaani pudottaa painoa: "Eeei sun tarvitse, sähän olet ihan normaali" "Älä viitti, tuut vielä anorektikoksi". 

Oma perhe ja oma peilikuva ovat tosin puhuneet toista. Oma perhe (äiti, isä, 2 isoveljeä) on urheilullinen eikä kukaan (no iskä ehkä) ole missään määrin ylipainoinen. Veljeni kävisivät malleista, ja siihen hommaan toista on jo pyydetty mallifirmalta. En siis ole mikään prinsessa litteällä vatsalla ja kauniilla reisillä. Päinvastoin, housut kiristävät ja vatsa pömpöttää vyön yli. Elän, kävelen ja olen ihmisten ilmoilla vatsaa sisäänpäin vetäen. 

Olen aina urheillut ja mielestäni syönyt terveellisesti. Totuus: olen treenannut aina omana "treenikautena" ja  muuten harrastanut vain sitä painoa ylläpitävää liikuntaa eli aina vähän kaikkea välillä. Syönyt olen pääasiassa terveellisesti, sillä tiedän mikä on pahasta, mitä ovat lisäaineet yms..

Ongelmat:
Ovat olleet seuraavat: olen treenannut "nyt alan treenaa" pointilla ja sitä on kestänyt muutamasta kuukaudesta puoleen vuoteen ja se on lässähtänyt. Olen syönyt liian suuria aterioita ja liikaa mussuttanut välipaloja. Olen liian herkkusuu ja aina pitää saada jotain sokeripitoista. Olen käynyt juoksulenkeillä; enkä minä edes pidä juoksemisesta! Olen käynyt salilla; enkä nyt hirveästi pidä siitäkään jos sitä pitää jatkuvasti tehdä (huom, monta kertaa viikossa). En ole siis sinänsä nauttinut siitä että "olen treenannut". Pidän juoksemisesta ja salilla käymisestä, mutta en niin että haluaisin tehdä niitä joka toinen päivä. Olen siis ajatellut aina kaiken väärin. Dieettejä....Homman nimi on elämäntapa, ei dieetti.

This is the plan:

No, mitä sitten olen tehnyt jotta pääsisin unelmavartalooni. Tehnyt elämäntaparemonttia, hiljalleen. Se ei minulla ole että vain NYT tadaa, syön näin vähän ja usein päivässä ja treenaan tällein. Olen siitä hetkestä lähtien kun puhuin veljeni kanssa ajautunut pikku hiljaa siihen että olen syönyt paremmin ja pieniä annoksia. Kolmen tunnin välein aina jotain, vaikka hedelmä.

Nyt tammikuu on mennyt hyvin, siis todella. Olen ostanut askelmittarin ja katsellut että milloin ja miten niitä askelia tulee ja milloin niitä pitää saada lisää, eli liikkua enemmän. Aina kun menee tällä mittarilla yli 10 000 on päivä hyvä! Olen aloittanut kaksi tanssikurssia, ja nyt pohdinnassa on vielä jatkanko parkouria minkä myös aloitin. 

Olin viime viikonlopun Sysmässä (Himoksella) ystävieni kanssa ja siellä tuli tämän yhden kaverin mökillä mässättyä sitten aivan liikaa. Karkkia, sipsiä yms.. ruoka-annokset jäivät silti onneksi edes jotenkuten sallitun rajoille.

Nyt olen miettinyt, että riittääkö tämä kuitenkaan? Onko minulla oikea strategia, ruokamäärät, ruoka-aineet ja liikunta kohdallaan? Koska jos ei. Petyn kun huomaan toukokuussa että paino ei ole tippunut mihinkään.
Niinpä päätin osallistua Fitfarmin Superdieetille internetin kautta. 6vk jakso treeniohjelmineen ja ruokaohjeineen toivon pääseväni lähemmäs totuutta ja pysyvämpää elämäntapaa. Löytää mahastani vatsalihakset ja saada se timmi "tanssijanvartalo". Ei ole minkäänlaista hajua että mitä tässä käy, mutta kuten alussa todettu: kaikki on mahdollista kun ryhtyy tuumasta toimeen.

Seuraavalla kerralla kerron mitat ja lähtöpainon.