Siis joo. Viime bloggauksesta on kulunut sievä hujaus täynnä surua,angstia,stressiä, väsymystä ja pahaa oloa.
Se että muutin sunnuntaina _siis ihan oikeasti_ tänne kämppään ei ole tarkoittanut mitään ilonkyyneleitä. Kaksi ensimmäistä yötä nukuin äärimmäisen huonosti. Heräilin jatkuvasti ja hyörin ja pyörin painajaisissa. Meillä kun on asetettu tuommoisen mitättömän sisäpiha"kadun" viereen järkyttävät spottivalot jotka paistaa suoraan ikkunoistamme sisään niin, että kolme verhoa nyt tuntuu riittävän. Hyvä, kolmanneksi yöksi karkasin kotiin nukkumaan kunnes sain porattua pimennysverhon ikkunaan. Anteeksi Hoas, tein muutamia reikiä!
Hyvät unet eivät ole senkään jälkeen kuitenkaan jatkuneet sillä olen ollut niin stressaantunut kaikesta.
Eilinen yö meni piloille sillä että irtisanouduin töistä mistä jäi paha maku suuhun ymsymsyms... olen ollut nämä päivät kuin kävelevä haamu. No, mitäs sitten. Ai vieläkö jotain muutakin kuin totaalinen vajoaminen kaiken väsymyksen ja stressin ja huonon mielen myötä. Voooi kyllä, hetken kun jo kuvittelin että kaikki on OK voin ajoissa ennen klo 23 painua pehkuihin vailla pahaa mieltä ja kauheaa stressipainetta kehossani niin jossain sisälläni pieni ääni sanoi mennä kokeilemaan ulko ovea. Jännä kyllä, mutta näin puolentunninkin temuamisen jälkeen, sitä ovea ei saa lukkoon! Voitteko kuvitella? Aivan uusi talo, uudet ovet ja uudet lukot. Ovi ja lukko toimineet hyvin vielä tänään, kunnes nyt. Teen mitä tahansa, olen mm. heittäytynyt ulkoapäin oveani päin (mitäköhän naapurit jo kuvittelee) jotta joku osa jossain kalahtaisi ja pim, se menisi lukkoon niin että oven saa auki vain avaimella, mutta eeeeeiii.. ovi on ja pysyy auki asennossa. Eihän sitä tietty näe että ovi on auki, mutta turha edes kuvitella että olisin nukkumassa täällä, saatika lähtemään pois kotoa, jos tiedän varsin hyvin että ovi ei mene lukkoon.
No, unet jäivät haaveeksi kun lähdin jostain numeropalvelujen, internetin, taloon jaettujen papereiden ja ilmoitustaulujen syövereistä etsimään jotain numeroa mihin voi soittaa. Arvaa löytyikö? No, kyllä vihdoin ja viimein, mutta ei yhdestäkään paikasta mitkä jo luettelin, vaan löysin käytävämme/rapun ulko-ovesta teipatusta tarrasta ovenavaus palvelun, minne sitten soitin. Hauska vain oli sinne sanoa että en minä mitään avauspalvelua tarvitse vaan lukitsemispalvelua! -ps. enkä muuten aijo maksaa senttiäkään!
No, huoltomiestä (joka jossain tuolla harhailee kun yrittää löytää tätä kartoittamatonta paikkaa) minä sitten odottelen. Väsymys ja uupumus painaa ja nyt suoraan sanottuna, anteeksi vain, vitutus nousee!!!!
Mitä väärää minä olen tehnyt että minua näin rangaistaan!!! En pyydä muuta kuin että kaikki olisi hyvin ja pääsisin nukkumaan!!
Se että muutin sunnuntaina _siis ihan oikeasti_ tänne kämppään ei ole tarkoittanut mitään ilonkyyneleitä. Kaksi ensimmäistä yötä nukuin äärimmäisen huonosti. Heräilin jatkuvasti ja hyörin ja pyörin painajaisissa. Meillä kun on asetettu tuommoisen mitättömän sisäpiha"kadun" viereen järkyttävät spottivalot jotka paistaa suoraan ikkunoistamme sisään niin, että kolme verhoa nyt tuntuu riittävän. Hyvä, kolmanneksi yöksi karkasin kotiin nukkumaan kunnes sain porattua pimennysverhon ikkunaan. Anteeksi Hoas, tein muutamia reikiä!
Hyvät unet eivät ole senkään jälkeen kuitenkaan jatkuneet sillä olen ollut niin stressaantunut kaikesta.
Eilinen yö meni piloille sillä että irtisanouduin töistä mistä jäi paha maku suuhun ymsymsyms... olen ollut nämä päivät kuin kävelevä haamu. No, mitäs sitten. Ai vieläkö jotain muutakin kuin totaalinen vajoaminen kaiken väsymyksen ja stressin ja huonon mielen myötä. Voooi kyllä, hetken kun jo kuvittelin että kaikki on OK voin ajoissa ennen klo 23 painua pehkuihin vailla pahaa mieltä ja kauheaa stressipainetta kehossani niin jossain sisälläni pieni ääni sanoi mennä kokeilemaan ulko ovea. Jännä kyllä, mutta näin puolentunninkin temuamisen jälkeen, sitä ovea ei saa lukkoon! Voitteko kuvitella? Aivan uusi talo, uudet ovet ja uudet lukot. Ovi ja lukko toimineet hyvin vielä tänään, kunnes nyt. Teen mitä tahansa, olen mm. heittäytynyt ulkoapäin oveani päin (mitäköhän naapurit jo kuvittelee) jotta joku osa jossain kalahtaisi ja pim, se menisi lukkoon niin että oven saa auki vain avaimella, mutta eeeeeiii.. ovi on ja pysyy auki asennossa. Eihän sitä tietty näe että ovi on auki, mutta turha edes kuvitella että olisin nukkumassa täällä, saatika lähtemään pois kotoa, jos tiedän varsin hyvin että ovi ei mene lukkoon.
No, unet jäivät haaveeksi kun lähdin jostain numeropalvelujen, internetin, taloon jaettujen papereiden ja ilmoitustaulujen syövereistä etsimään jotain numeroa mihin voi soittaa. Arvaa löytyikö? No, kyllä vihdoin ja viimein, mutta ei yhdestäkään paikasta mitkä jo luettelin, vaan löysin käytävämme/rapun ulko-ovesta teipatusta tarrasta ovenavaus palvelun, minne sitten soitin. Hauska vain oli sinne sanoa että en minä mitään avauspalvelua tarvitse vaan lukitsemispalvelua! -ps. enkä muuten aijo maksaa senttiäkään!
No, huoltomiestä (joka jossain tuolla harhailee kun yrittää löytää tätä kartoittamatonta paikkaa) minä sitten odottelen. Väsymys ja uupumus painaa ja nyt suoraan sanottuna, anteeksi vain, vitutus nousee!!!!
Mitä väärää minä olen tehnyt että minua näin rangaistaan!!! En pyydä muuta kuin että kaikki olisi hyvin ja pääsisin nukkumaan!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti