Katse kohti perjantaita

Hellurei ja hellät tunteet!

Taas pitkä aika viimeisestä, mutta sanottakoon, että oli kyllä oikein mukava ystävänpäivä yhden kaverini kanssa. Kävimme katsomassa Unelmien pelikirjan (hyvä!) ja tulimme luokseni laittamaan ruokaa ja syömään.  Vkloppuna olin Turussa käymässä hyvän ystäväni luona ja sunnuntaina näin taas jo kolmatta. Viime viikkokin meni oikein mukavasti, urheilin todella paljon, kävin kotona muutamaan otteeseen, oli veljeni ja tämän sunnuntaisen kaverini synttärit joita vietimme kahdestaan perjantaina kun kävimme katsomassa 21 tapaa pilata avioliitto (todella hyvä!). Torstaina olin luovuttamassa verta mikä oli todella kivaa jälleen ja lauantaina istuttiin tyttöjen kanssa iltaa Amarillossa.

Superdieetin kanssa mennyt jatkuvasti paremmin ja paremmin! Ensimmäiset kaksi viikkoa mitkä ovat nyt takana olivat pahimmat. Toisella viikolla kroppa huusi koko ajan vain hiilihydraattia/sokeria eikä mielessä ollut muuta kuin karkki, suklaa, leipä. Ensimmäiset kaksi viikkoa meni myös niin että petin ruokailujani koko ajan, meinaan että tein jotain rikollista lähes aina. Otin kananmunan lisää, laitoin vähän salaatinkastiketta tai otin pähkinöitä joskus vaikkei olisi saanut. Nyt kuitenkin sunnuntaina oli pahin repsahdus kun kävin kotona Vantaalla jolloin tosiaankin maistelin pienen palan leipää, söin pähkinöitä ja lihapullia, joten nyt siitä pitäen olen ollut gramman tarkka! Ja näin se saa luvan jatkuakin.

Paino on tullut mukavasti alaspäin. Kerran tuo vaaka suostui toimimaan ja näytti -2kg! Jo ensimmäisen viikon jälkeen. 74 kilosta lähdin ja no, jos se vaaka näytti oikeaa niin ainakin 2 kg tultu jo alaspäin. Mutta tosiaan kun en ole kunnollisella vaalla käynyt niin en ole oikein varma. Senttejä lähtenyt mahasta jo 4 mikä oli ihana yllätys, housut roikkuu jalassa, vyössä mennään viimeistä reikää ja uusia (lue:vanhoja) farkkuja mahtuu päälle! Ihana tunne!!

Nyt on kuitenkin niin, että minä lähden risteilylle perjantaina! Alkoholiahan ei saa juoda (enkä ole juonut, vain alkoholittomia ja vähäsokerisia) eikä herkkuja tai hiilareita saisi paljon syödä. Tämä tiedettiin. Viimeksi sanoin toista, mutta olen nyt päättänyt että alkoholia en juo risteilyllä, aion etsiä kuitenkin käsiini henkilön joka suostuu tekemään minulle alkoholittoman ja vähäsokerisen mansikka margaritan, ja "leikin" että siinä olisi alkoholia ja tanssin lopun yön kuluttaen roima annoksen kaloreita. Haha, kahjoa, eikö?! Huomasin vain lauantaina Amarillossa tuollaisen juoman juodessani että hyvinhän sillä alkoholittomallakin pääsee bilemakuun, tai sitten se oli se sokerihumala, mikä siitä pienestä määrästä sokeria tuli. :D
Buffetin hoidan niin että kyllä, aion syödä sallittua enemmän, maksoinhan siitä sallittua enemmänkin mutta päätän vain viisasti asiat. Jälkkäriin kosken mutta vain pienesti. Jos kerta alkoholi jää, saa jälkkäri olla jäädäkseen.

Tuossa tuo pieni liila matkalaukku odottaa täytettävän, ja matkaa merelle. Voi kun jo pääsisi! Uskon että risteilystä tulee oikein hauska, vaikka ihan samoilla meiningeillä ei tällä kertaa lähdetä. Jos haluaa laihtua, pitää jostain välillä luopua.


P.S. Dieetin vikalla viikolla tämä tyttö lentää Berliiniin! (: 19 päivää. En-jaksa-odottaa.

Vuosi sitten

elin ehkä elämäni hirveintä aikaa.

Olin juurikin tällä kellonlyömällä matkalla leikkaussaliin Ruotsissa, Halmstadissa, yksin, vailla ketään läheistä. Kivut kovat ja olin niin peloissani. Mitään ei selitetty eikä kerrottu, sen kummemmin, ainakaan, että minä siitä mitään olisin muistanut tai osannut ymmärtää. Oli minun AuPair vuoteni toinen puolisko ja minulla oli lääkäreiden mukaan tulehtunut umpisuoli. Sairaalaan jouduin yhden jälkeen päivällä ambulanssilla, kun kivut kävivät sietämättömiksi.

Se siitä sitten, ystävänpäivä viime vuonna menee siis niihin päiviin mitkä haluaisi toisaalta vain unohtaa, mutta se on mennyttä, se on osa minua. Annan olla.

Arpi ja kovat/pelokkaat muistot jäivät.

Mutta kaikesta selviytyy vaikka sitten ajan saatossa.

Nyt, on ystävänpäivä ja minulla alkoi vkloppu joka loppuu vasta tiistaina. Tänään, eli nukutun yön jälkeen on tiedossa Superdieetin ohjeiden mukainen aamu aerobinen eli aamulenkki jonka jälkeen koti hieman siistimmäksi ja näen ihanaa ystävääni!

Perjantaina on tiedossa Turun reissu toista ystävää katsoman vklopun ajaksi ja sunnuntaille on tiedossa kolmaskin ihana ystävä. Ah, mitä luksusta. Niin ihania ystäviä ja nyt kunnon annoksena!

Ja sitten säähän.
Eivaan, projektiin.

Superdieetti alkanut hyvin! Lisäravinteita olen juossut kissojen ja koirien kanssa kaikista mahdollisista kaupoista Helsingistä ja Vantaalta, toivottavasti ne viimeisetkin ja oikeasti tärkeimmät nyt kohta saan! Olen alkanut ensimmäisestä päivästä alkaen seuraamaan tarkasti ohjeita niin ruuan ja urheilun suhteen. Urheilu maistuu mutta lisäravinteet puuttuu, ruoka on hyvää ja riittävästi mutta onhan se hankalaa kun melkein mitään ei saa syödä ja kaikki pitää punnita grammalleen ja, no vielä kerran, Kun Mitään Ei Saa Syödä! Ei edes ketsuppia, tai tai tai kookosmaitoa kastikkeeksi. Tai papuja.. Oikeastaan mitään kasviksia mitkä eivät ole vihreitä. Huhu! Kaikista vaikeinta tulee olemaan veden järjetön juominen ja alkoholi mitä ei saa juoda, edes yhtä. Kuulostaa niin typerältä sanoa että se on ongelma, mutta on se ehkä vähän jos ja kun siis näitä opiskelijabileitä on niin paljon, ja olisi niin mukava ottaa edes kaksi-kolme. Mutta ei. Saa nähdä mitä tuosta risteilystä kahden viikon päästä tulee. Olen maksanut buffetin ja risteilyn. Ja risteily = buffetti + alkoholi. No, viisailla valinnoilla, harkiten. Näillä mennään!

Mieli ei tahdo elää hetkessä vaan haikailee kauas

Voi ällö mikä keli taas! Lunta tuiskuttaa ja minä kun olisin halunnut juoksulenkille ennen illan tanssitunteja. No, en mene.

Viime yönä en saanut unta pitkään aikaan. Olin niin mietteissäni kaikesta mitä haluan ja miten saavutan haluamani. Lopulta koko yö oli ihan painajaista ja pyörin vain sängyssäni heräillen. Voin sanoa ettei ollut mikään ihan paras koulupäivä tuollaisen yön jälkeen. Onneksi koulupäivä olikin vain muutaman tunnin, minkä aikana raapustin käteeni tuon tekstin.

Kaipaan uutta tatuointia jo, vaikka ensimmäinen on vasta alle vuoden vanha. Sillä välin kun odottelee seuraavaa niin on kiva tehdä näitä hetken aikaa kestäviä tatuointeja itse ;) Taidankin etsiä käteeni jonkun pitävämmän ihotussin, niin ei tartteisi kamalasti oikeita tatuointeja edes hankkia.

Kaipaan niin paljon aurinkoa ja lämpöä. Eilen tuskissani tuijottelin eri Kanarian matkojen hintoja ja yritin miettiä ajankohtaa. Sinne on vain tänä vuonna päästävä! Sen kun olen mennyt kolme vuotta sitten serkulleni lupaamaan. Harjoittelut ovat niin surkeassa kohdassa kevättä ja kesätöitä ei pahemmin voi aloittaa myöhemminkään kuin kesä alkaa niin siinähän se sitten menikin, mahdollisuus käydä lämmössä ennen kesää. Jotain on silti pakko keksiä, viime reissusta on jo roimasti aikaa, viime vuonna en käynyt missään ja viime kesäkin oli niin kylmä että nyt jos ei kevät ja lämpöä ala tulla niin menee hermot!

Sitä ennen kuitenkin yrityksenä -10kg. Tammikuun saldo: 0kg. Hyvin menee hei! Noot!

Valmistelua alkuun

Tammikuu mennyt, 4 kk jäljellä. Mihin sillä muka päästään? En todellakaan tiedä. Jos se ei riitä yhtään mihinkään niin sitten jatketaan vain. Enkä kyllä haluaisikaan puhua mistään dieetistä, vaan elämäntavasta, ja sitä elämäntapaa olen nyt lähtenyt itse parantamaan tammikuun aikana, mutta kiloja ei kyllä mielestäni ole tippunut yhtään. En tiedä mikä se oli esimerkiksi jouluna, mutta nyt eilen sen päivällä katsoin (yleensä katson aina aamupainon) ja se oli kiduttavat 74,4 kg. Tiedän, että kun on "normaali"kokoinen nainen, on äärettömän vaikeaa saada kiloja karisemaan varsinkaan nopeasti, mutta onhan se haaveena, että vielä tämän vuoden puolella se olisi -10 kg eli 64kg. 

Superdieetin alkuun on viikko, ja jääkaapissa on jo kolme purkkia raejuustoa, purkillinen maitorahkaa, kanaa, salaattia yms... tähän on tultu, että haluaakin syödä näin. Tosi plussaa minun syksyiselle ruokavaliolle. Nyt pitäisi vain saada vielä annoskoot ehkä hitusen pienemmiksi ja liikuntaa lisää niin toivottavasti nämä kilot lähtisivät! 

Mitä odotan superdieetiltä:

Rankkaa treenamista. Oikeasti minua pelottaa koko touhu, mutta yhtälailla en jaksaisi odottaa että se alkaa. Minua pelottaa miten saan treenaamisen jaettua koulun ja muiden harrastusten kanssa, ja että onko se juuri se salitreeni mitä pitää suorittaa, kun ei hirveästi mitään rahaa ole millekään hyvälle salille. Helsingin kaupungin salit saavat kelvata, ainakin toistaiseksi. Itäkeskukseen pääsen hyvin ja nopeasti metrolla, millanenkohan sali siellä on? Ainakin on positiivisesti uimamahdollisuus aina salin jälkeen sillä 3 e sisäänpääsymaksulla. 

On kyllä hyvä että olen jo aloittanut tämän hiljalleen itse, että kroppa tottuu paremmin muutoksiin, toisinkuin jos kertarysäyksenä läjäyttää tietyn ruokavalion ja treenamisen. Ajattelin, että kerta kun on viikko aikaa... niin harjoitellaan vähän:

Tämän viikon treeni:

Tänään käyn juoksemassa puoli tuntia n. 4-5km. 

Huomenna on street ja burleski tanssi tunnit. 1h+1h.

Keskiviikkona olisi sali+uinti, tai pelkästään uinti.

Torstaina mitä luultavimmin tanssi tunti tai kotitreeni tai powerwalk+kotitreeni.

Perjantaina ei mitään, matkaan mummoni hautajaisiin. Arvatkaa kuka ei odota tänä viikkona vkloppua.

Lauantaina ei mitään, henkisesti voin vain pahoin.

Sunnuntaina hiihtämään, kuhan sää sallii.

Tähän plus että nykyään kävelen aina kouluun ja takaisin 2km+2km. Hyötyliikuntana. On kätevää asua Helsingissä kun kaikki on lähellä niin olen nyt alle 3 km matkat kävellyt, mutta kesällä pyrin kulkemaan 90% pyörällä ja kävellen.

Nyt proteeinipatukka kehiin ja sitten lenkille!