Back in Kalasatama

Kolmen viikon joululoma Vantaalla ohi ja pakkasin tänään hämärän laskiessa ne järjettömän monet tavara/vaate kassit autoon jo siellä yön yli odotelleiden Ikean tuljaisten sekaan, kaupan kautta ja kämpille. Äiti auttoi ja lopulta halasimme, kiitimme hyvästä lomasta ja sanottiin heipat. Ehkä käyn siellä taas vkloppuna. Taas!

Nyt on kuudesta asti puurtanut ja kasannut niin Ikean kirjahyllyä sekä Askon uutta työtuolia. Siivonnut, järjestellyt ja sen sellaista. Minun peukaloni ovat aivan hellänä ja kipeänä. Vielä ei valmista ole, jätän huomiselle muutamia juttuja, mutta ai että, on tämä jo kodikkaampi. Nyt viihdynkin täällä ehkä paremmin. (:

Tänä aamuna äiti herätti aikaisin (poiketen rutiinista) ja menimme hiihtämään. Taka-ajatuksena että uni maistuisi myös illalla, ja niin se taitaa tehdä, huomenna eka harjoittelu (vanhusten kaa)..
ÖITÄ! Palaamisiin!!

Jo joutui joulu kultainen!

Joulu on täällä! Ainakin melkein, mutta sellainen pre-joulu! Lapsuudenkotia Vantaalla, (olen siis ennen Helsinkiin muuttoa asunut vain siellä), olemme yhdessä äidin kanssa laittaneet joulukuun alusta alkaen ihan vimmalla, jotta kerrankin viimeisen viikon kiireet vähenisivät pelkkään normaaliin siivoukseen. Ollaan (äiti on) monta kaappia/huonetta siivonnut aivan kokonaan, ja on kyllä paljon siistimpää! Itse jynssäsin kolme tuntia pesuhuonetta (saaden käden niin kipeäksi että jatkunut nyt pari viikkoa) ja laittelin sydänseinän keittiöön ja muitakin koristeita. Yksi suuri tavoite minulla oli tehdä "vanhasta" huoneestani hiukan järjestelmällisempi ja koristeltu jotta jaksan siellä koko joulun olla. Ja onnistuinkin siinä mielestäni ihan hyvin, sillä se on oikeastaan samassa muodossa kuin aikaisemminkin, hiukan vähemmän tavaraa vain pöydillä mikä olikin se tavoite= eli siisti ja järkässä.

Ennen joulukuuhun vaihtumista minulla oli koulussa ambulansdygn, eli ambulanssivuorokausi, mikä tarkoittaa että jokainen luokaltamme oli yhtenä päivänä jossakin Vantaan pelastuslaitoksen ambulanssissa yhden vuoron eli vuorokauden mukana keikoilla, jotta näkisimme mitä se työ oikeasti on. Ja mitäpä voisinkaan siihen sanoa: tämä tyttö oli niin into piukeana koko vuorokauden että hyvä kun nahoissaan pysyi. Keikkoja tuli 11, ja melko tavallisia, eli ei yhtään elvytystä/synnytystä/auto-onnettomuutta/muuta trauma potilasta, ja sehän oli tietty sääli. Mutta niin mahdottoman kivaa ja jännittävää oli. Rakastan tuota työtä niin. Tunnen itseni onnelliseksi että olen löytänyt juuri sen minun ammatin.

Muuten koulussa on ollut aika työn ja tenttien täyteistä viikkoa, ja/mutta viimeinen kirjallinen tentti oli nyt torstaina 13.12 tarkoittaen että Tervetuloa joululoma! Perjantai aamuna 14.12 heräsin melko myöhään ja suunnitelmissa kiinsi että pakkaan kamat, tiskaan tiskaamattomat tiskit, laitan kämpän kuntoon ja lähden Vantaalle äitylin luokse. Homma karkasi kuitenkin aivan käsistä kun äiti soitti ja sanoi veljeni lähtevän maalle sukuloimaan. No minähän tahdoin mukaan! Äkkiä siis pakkasin ja laitoin ja kiikutin itseni variksenpelättimen näköisenä Vantaalle missä ehdin sitten itseni laittaa kuosiin kun äiti tuli kotiin (siinä vaiheessa tekikin mieli jäädä kotiin, mutta ehtiihän siellä olemaan nuo kolme viikkoa kuitenkin), ja vähän myöhemmin tuli velipoika hakemaan. Nyt on vietetty vkloppu Kerimäellä mummin hoteissa ja veli vähän matkan päässä serkuilla. On ollut leppoisa vkloppu, siivottu ja paistettu karjalanpiirakoita. Tänään lähdetään ehkä muutaman sukulaisen kautta kotia, joulun viettoon. (:

Joululahjat ovat oikeastaan ostettu, enää yksi pitäisi käydä jostain etsimässä, mutta helpottaa kun jo tietää mitä haluaa ostaa. Hinta, väri, merkki ja koko jos vielä natsaisivat yhteen niin se olisi siinä!

Vielä viikko, sitten jo ehkä jännittää ;))

Kuvat: WeheartIt.

Perjantai ja raikas koti

Siivottu on: pyyhitty pölyjä, imuroitu ja luututtu. Pyykkiä on pesty, toinen satsi pyörii. Täällä tuoksuu marjaisen ja tyttömäisen raikkaalta. Ja tältä näyttää.

 Verhot ovat nyt siis kiinni. Normaalisti Marimekon Ananas verho on tuolla sivulla sängyn päädyssä, pimennysverho vedettynä ylös ja paneeliverhot vain ikkunan edessä päästämässä valon sisään. Läpi niistä ei näy. Joulun ajaksi on ripustettu tuohon yhteen paneeliverhoon tuollainen itsetehty pinkki huopapallo koriste.

 Peilin kävin isäni kanssa metsästämässä viime viikonloppuna Kodin Ykkösestä vihdoin ja viimein. Vessan peilillä pärjätty tähän asti. Peili siis vielä ripustamatta. Jouluvalot siirsin ikkunalta tuohon sängyn yläpuolelle, koska ikkunaverhoissa jo tarpeeksi sitä jotain. Eikä nuo valot kyllä mitenkään ihmeellisesti ole, aika hölmösti jopa. :D Antaa nyt olla.

 Vaatehuoneen ovelta. Ja pyykkiä nyt sattumoisin pesen juuri tänään, joten tuo on normaalisti tyhjä tila.

 Viime tupareissa meni minun valkoinen rullatyötuoli rikki, enkä ole saanut sitä korjattua, joten keittiön tuoli lainassa. Melko sopimaton sisustukseen. Must say!

 Siellähän lattialla se tuolini makaa.

Keittiössä kämppikseni ehti juuri käydä syömään kun kuvaa otin. Keittiöstä puuttuu nyt siis kaksi tuolia. Toinen minulla lainassa ja toinen kämppiksellä. Keittiön verhokin on väliaikainen... ei olla löydetty mitään kivaa missä olisi turkoosia. 

Väntan för snö!

Lunta ja joulua kohti! Tai jos ne tulisivat.. :) Voi, kun ne jo tulisivat! Ensilumi tuli ja suli ja kaiholla katselen lapin kuvia. 

Koulu on porskuttanut eteenpäin aivan hurjana ja tehtäväpinot kasvavat. Niin monta tehtävää eri kursseille että nyt perjantain kemian uusintatentin jälkeen kyllä teen ainakin yhden niistä! Lupaan! (: Kemian uusintatentistä puheenollen.. miksiköhän juuri nyt päätin bloggaa? ;) Miettikäss sitä.

Nyt tiistaina aukesivat netissä harjoittelupaikat ja sivusto meni aivan tukkoon klo. 18 lyömään. Puolen tunnin raastavan kamppailun jälkeen minä ja kämppikseni saimme kummatkin (sisätauti- ja kirurgian) harjoittelupaikat. Naapurit mahtoivat ihmetellä mekastusta kun kiljunta oli aikamoinen! Oli nääs aika täpärällä että kuka sai paikat yleensäkään, saatika siitä että kuka sai Helsingistä ja vielä hyvät. No, minäpä sain :)) ja aika ylpeä saan nyt tuuristani olla! Haartman ja Meikku täältä tullaan!

Koulussa meillä alkoi muuten ensimmäiset tutustumisvuorokaudet ambulanssissa (ambulansdygn). Kolme ensimmäistä ovat jo olleen, ja aika mukavia kertomuksia heiltä tullut. Me muut emme malta odottaa pääsyä sinne! Meillä on 5 asemaa Vantaan/Keravan alueella mihin meillä on varattuna yhdet vuorokaudet olla mukana katsomassa menoa ja meininkiä. Tarkoituksena on siis lähinnä näyttää meille jo hyvissä ajoin mitä on olla ensihoitaja, (jotta ehkä ne, jotka eivät sitä haluakaan niin osaavat jättäytyä koulutuksesta pois hyvissä ajoin,) ja tietty mahdollisesti kasvattaa innostusta, ja sitä se on ainakin tehnyt! Itselläni on ensi keskiviikkona Pelastuskeskuksessa lentokentällä. En malta pysyä nahoissani :D Niin kivaa siitä tulee! Ja toivottavasti tulee paljon keikkaa että saan nähdä/kokea/oppia paljon. 

Nyt kyllä pitäisi alkaa lukemaan tuota kemiaa... ounou... mutta jos se menee hyvin niin hyvillä mielin menen katsomaan ystävieni kanssa perjantai illalla Twilightin viimeisen. Oijoi!

Syksy kirpeimmillään

Viimeksi olin nukkunut kämpässäni n. viikon verran, ja nyt täällä onkin asuttu jo melkein kolme viikkoa! Ja nyt voin sanoa, kyllä olen nauttinut! Vaikka kotona Vantaalla olenkin käynyt nukkumassa muutamia öitä.
Tähän väliin on mahtunut tenttejä, Ikea yms. muita shoppailureissuja, kodin laittoa, siivousta, Iloveme-messut, hengailua kämppiksen kanssa ja paaaljon muidenkin kouluystävien kanssa, yhdet tuparit minun ihanille tytöille  ja juhlintaa aika lailla. Hehe...! ;D

On tämä opiskelijaelämä aika noh, rankkaa? Mutta ihan SUPER hauskaa! ...ja stressaavaa. :D Ja juuri sitä mitä olen odottanut pitkään!
Koulussa minulla on rankkaa. Ihan ensimmäiseksi se kieli. Se vaikeuttaa ja hidastaa oppimista ja jatkuvasti pitää olla keskittynyt 100% ja oppia sanastoa. Sitten pitäisi vielä lukea ja opiskella ihan oikeasti. Puhun kyllä jo täyttä häkää ruotsia ystävieni kanssa mutta eihän se tarkoita sitä etteikö sekin ole välillä rankkaa. Kolme tenttiä pitäisi jo uusia... Ainakin tahtoa riittää! Sehän on se tärkein.

On muuten ihan uskomattoman ihanaa; olen saanut n. 20 täysin uutta mieletöntä kaveria! Meidän luokka synkkaa niin hyvin yhteen että se on ihan uskomatonta. Näemme todella usein aina jollain porukalla (siis kaikki vain jotka haluavat ja pääsevät aina tulemaan). Meille ei ole muodostunut mitään pieniä supisevia porukoita vaan kaikki hengaa kaikkien kanssa. Tietty iltarientoihin monesti tulee kutakuinkin aina samoja henkilöitä, mutta eiköhän sekin ole ihan ymmärrettävää, porukka kun on kuitenkin aina eri kokoonpanolla.

Nyt kun en ole enää töissä, pitäisi tämä kaikki vapaa-aika käyttää opiskeluun, ystäviin ja urheiluun/harrastuksiin. Nyt olisi aikaa aloittaa se tanssiminen! Mistä, milloin!? Enköhän kevätkaudelle saa ainakin yhden tanssitunnin viikossa mahtumaan kalenteriini. Toivottavasti kaksi. Kisa...eh. eikun kesäkuntoon 2013! :D Pitää se silti kurkata pystyisikö kesken kauden aloittamaan..

Harrastuksista muuten puheenollen, kävin juoksemassa tuossa toissa sunnuntaina Vantaan Maratonilla 1/4 matkan. Ihan hauskaa taas, ei voi muuta sanoa. :) Ja huomenna lähden partion (siis meidän lippukunnan) johtajiston kanssa retkelle Kiljavalle. Voi vide. Sitä odotan! Lukeutuu aina vuoden parhaimpiin retkiin. Ei lapsia joita passata, ja leikit ja toimet aina hurjimpia mitä olla voi. Ensi viikko koulussa näyttäisi lukujärjestyksen mukaan olevan hiukan tiuha (verrattuna näihin viikkoihin: 2 päivää max/vk) mutta senkin kruunaa perjantaina minun ja Fn tuparit meidän luokalle! No mitä muuta tässä voisi odottaa? Tietty joulua, talvea, reissuja, kevättä kesää syksyä talvea kevättä kesää.. ai mitä? Miksi aina pitää odottaa jotain.. Se on yksi minun suurimmista ongelmistani, vaikka yritänkin jatkuvasti nauttia hetkestä. Minkäs sille kuitenkaan voi jos kalenterissa on tulossa aivan käsittämättömän hauskoja tapahtumia, mitä ei malttaisi odottaa! (:

Ihanaa talven alkua teille. Eiköhän se ensilumi sada kohta meille helsinkiläisillekin!

Ps. tiistaina juotiin ekat glögit! APUA! :D 

Miksi minua näin rangaistaan!!??

Siis joo. Viime bloggauksesta on kulunut sievä hujaus täynnä surua,angstia,stressiä, väsymystä ja pahaa oloa.
Se että muutin sunnuntaina _siis ihan oikeasti_ tänne kämppään ei ole tarkoittanut mitään ilonkyyneleitä. Kaksi ensimmäistä yötä nukuin äärimmäisen huonosti. Heräilin jatkuvasti ja hyörin ja pyörin painajaisissa. Meillä kun on asetettu tuommoisen mitättömän sisäpiha"kadun" viereen järkyttävät spottivalot jotka paistaa suoraan ikkunoistamme sisään niin, että kolme verhoa nyt tuntuu riittävän. Hyvä, kolmanneksi yöksi karkasin kotiin nukkumaan kunnes sain porattua pimennysverhon ikkunaan. Anteeksi Hoas, tein muutamia reikiä!

Hyvät unet eivät ole senkään jälkeen kuitenkaan jatkuneet sillä olen ollut niin stressaantunut kaikesta.
Eilinen yö meni piloille sillä että irtisanouduin töistä mistä jäi paha maku suuhun ymsymsyms... olen ollut nämä päivät kuin kävelevä haamu. No, mitäs sitten. Ai vieläkö jotain muutakin kuin totaalinen vajoaminen kaiken väsymyksen ja stressin ja huonon mielen myötä. Voooi kyllä, hetken kun jo kuvittelin että kaikki on OK voin ajoissa ennen klo 23 painua pehkuihin vailla pahaa mieltä ja kauheaa stressipainetta kehossani niin jossain sisälläni pieni ääni sanoi mennä kokeilemaan ulko ovea. Jännä kyllä, mutta näin puolentunninkin temuamisen jälkeen, sitä ovea ei saa lukkoon! Voitteko kuvitella? Aivan uusi talo, uudet ovet ja uudet lukot. Ovi ja lukko toimineet hyvin vielä tänään, kunnes nyt. Teen mitä tahansa, olen mm. heittäytynyt ulkoapäin oveani päin (mitäköhän naapurit jo kuvittelee) jotta joku osa jossain kalahtaisi ja pim, se menisi lukkoon niin että oven saa auki vain avaimella, mutta eeeeeiii.. ovi on ja pysyy auki asennossa. Eihän sitä tietty näe että ovi on auki, mutta turha edes kuvitella että olisin nukkumassa täällä, saatika lähtemään pois kotoa, jos tiedän varsin hyvin että ovi ei mene lukkoon.
No, unet jäivät haaveeksi kun lähdin jostain numeropalvelujen, internetin, taloon jaettujen papereiden ja ilmoitustaulujen syövereistä etsimään jotain numeroa mihin voi soittaa. Arvaa löytyikö? No, kyllä vihdoin ja viimein, mutta ei yhdestäkään paikasta mitkä jo luettelin, vaan löysin käytävämme/rapun ulko-ovesta teipatusta tarrasta ovenavaus palvelun, minne sitten soitin. Hauska vain oli sinne sanoa että en minä mitään avauspalvelua tarvitse vaan lukitsemispalvelua! -ps. enkä muuten aijo maksaa senttiäkään!

No, huoltomiestä (joka jossain tuolla harhailee kun yrittää löytää tätä kartoittamatonta paikkaa) minä sitten odottelen. Väsymys ja uupumus painaa ja nyt suoraan sanottuna, anteeksi vain, vitutus nousee!!!!

Mitä väärää minä olen tehnyt että minua näin rangaistaan!!! En pyydä muuta kuin että kaikki olisi hyvin ja pääsisin nukkumaan!!

Täällä minä nyt olen! Muuttoa osa 3.

Omassa kodissa siis.. Kalasatamassa. Aika jännää. Kämppis ei ole vielä muuttanut täysin, mutta minäpä pakkasin vaatteet yms. kamat tänään kamalan väsyneenä pitkän vklopun jälkeen ja raahauduin tänne miljoonine vaatekasseineni. Haha.

Perjantaina sain laitettua täällä paikat kuntoon siten että voin näin sunnuntaina vain vaatteet mukana tulla jo nukkumaan. Perjantai iltana nääs lähdin partiolaisten Best of the Best leikkikurssille Kiljavalle. Ja voi että mikä kurssi! Lauantai aamupäivä olin kyllä aivan sitä mieltä että oishan se kyllä kivempi olla kotona, mutta lounaan jälkeen meininki lähtikin paranemaan niinkin paljon että näin kurssin jälkeen voin sanoa sen olleen paras kurssi ikinä! :D
Niin kivoja leikkejä että kyllä harmitti kun ne kestivätkin aina vain hetken kunnes leikki vaihtui. Kurssin aikana leikimme ja opettelimme siis n. 60 leikkiä. Lauantai ilta ja yö limubailasimme kolmeen asti yöllä kunnes väsymys voitti. Sunnuntai aamuna alkoi tuntea kaikkien niiden ulkopelien, sisäleikkien, kontaktileikkien yms monen monen tunnin krebaamisen vaikutukset. Keho täynnä mustelmia ja jokainen lihas kipeänä. Kotiin tultiin varmasti kaikki siis jättiväsyneinä ja raittiin ilman myrkytyksen saaneina. Mutta hauskaa olii!

Ja nyt pitäisi nukkua täällä, yksin....mun omassa kodissa! 0.o ?? Hui! Sain järjesteltyä jo jotain tavaroita ja vaatteita tänne asuntoon, mutta huomenna ja yleensäkin asumisen aikana tavarat kyllä löytävät oikeille paikoille. (: So no worries!

Mutta mitä ihmettä teen ylhäällä vielä puoli yksitoista kerta olen aivan kuoleman väsynyt?? Ihmettä kai, sillä tämä tyttö lähtee nyt testaamaan tuon uuden Sotkan sängyn. Huomenna katsotaan miltä tuntui nukkua kerrostalossa, ja kodissa, joka on minun!

Eka muutto takana elämäni aikana... kuinkakohan monta edessä? Minneköhän vielä päädyn..? Jännä nähdä! ((: