Kevät

Tämä teksti vain suomeksi! Denna tekst kommer endast på finska!

Kevät on tärkeää ja aina iloista aikaa minulle. Kun aurinko alkaa taas paistaa pimeän talven jälkeen, tunnen kuinka energia vyöryy minuun, jaksan paljon paremmin ja olen iloisemmalla tuulella. Keväällä on myös juuri huhtikuun puolessavälissä minun syntymäpäiväni, mikä tekee koko jutusta tähdellisemmän. 

Täällä Halmstadissa on jo kevät, ei ollenkaan lunta ja aurinko paistaa lämpimästi, vaikka ilma ja tuuli on vielä viileä ja hyvin kylmä. Lähempänä kotiinpaluu päivää siis ollaan hetki hetkeltä, ja tuo kevät saa minut hyvin tunteikkaaksi ja kaipaan kotiin ihan älyttömän paljon. Miksi? No koska kotona Suomessa tuollaisen kevätilman aikaan olen aina todella onnellinen ja paljon muistoja vyöryy mieleeni. Se, kun aurinko paistaa kotimme olohuoneeseen aamuisin. Se, kuinka olen aina ennen lähtenyt mäkeämme alas auringon paisteessa, uusissa kevättossuissa ja kevättakissa kulkemaan bussille ja kouluun. Se, kuinka olen tarkastellut kukkien puhkeavan mullan seasta kukkaan. Se, kuinka istun lauantaiaamuna perheeni kanssa keittiössä hiljaa ja nautimme toistemme iloisesta ja tyytyväisestä olotilasta. Se, kun tapaan ihania kavereitani. Se, kun pääsee tekemään niitä omia juttuja, olemaan täysin oma itsensä myös kotona.

Mieleeni on noussut paljon erilaisia yksittäisiä hetkiä, tuoksuja ja makuja suuhun kun olen täällä kulkenut ulkona ja nauttinut auringonpaisteesta. Eilen tuli mieleen hetki viime syntymäpäiviltäni: oli raikas kevätilma, lumi jo sulanut, lämmin kun aurinko paistaa, mutta muuten viileää. Se tuoksu, mikä siellä kotona ja pihassa silloin on, ja ne tunnelmat kun olen mennyt kauppaan ja illalla viimein tavannut kavereitani. Minulla on heitä niin ikävä, että en tunne itseäni oikein ehjäksi täällä. 

Olen saanut elää mahtavan kokemuksen täällä, joka on kuitenkin ollut henkisesti äärimmäisen rankka ja kasvun paikka. Olen muuttunut, olen oppinut ymmärtämään muita ihmisiä kuten itseäni paremmin. Olen elänyt toisessa maassa, tuntemattomassa ympäristössä ja perheessä. Tajusin sen tuossa yksi aamu, että hei, miten helkutin p**ka juttu, minua ei muuten kukaan rakasta täällä. Ja samalla tunsin itseni vieläkin yksinäisemmäksi. 

Koti, perhe ja ystäväni, olen huomannut, ovat minulle kaikki kaikessa. Kaikki muistot, ne hajut ja tuntemukset, ovat vain virranneet nyt viimeiset päivät lävitseni kuin kylmä vesi. Välillä mieleeni tulee monien kavereitteni äänet, naurut, yhdessäolemisen hetket, halaukset. Välillä muistan miltä maistuu mummin tekemät karjalanpiirakat. Välillä muistan äitini lempeän katseen. Välillä muistan miten ihanaa on vain herätä omassa kodissa puhtaissa lakanoissa ja mennä alakertaan ja katsoa itseä peilistä samalla kun kevään aamuaurinko paistaa ikkunasta kuin tervehtien "Hei sinä kaunis nuori nainen, on uusi ihana päivä tänään!"

Tiedän, että Suomea ei kevät ole vielä saavuttanut, ja minun ei ole vielä aika tulla kotiin. Aikani on tulla kuukauden päästä, ja tiedän, kuukausi menee nopeaan, mutta samalla vain mietin, kuinka paljon niitä muistoja vyöryy mieleeni päivä päivältä ja tunnen kuinka haluan kotiin. Kotiin, jota arvostan enemmän kuin vielä koskaan, ja tarkoitan tällä että arvostan siellä kaikkea mitä on. 

Enkä sano, että en toisaalta nauti tästä kun olen täällä, koska nautin, haluan olla täällä sen aikaa mitä olen suunnitellut, mutta 100 kertaa mieluummin olisin kotona. Siispä en haluaisi tulla juuri nyt kotiin, haluaisin vain, että tämä kuukausi menisi kuin muutama päivä.

Voin helposti sanoa, että sinä päivänä kun jalkani asetan Suomen maan kamaralle, taidan olla yksi maailman onnellisimmista ihmisistä. Olen tehnyt sen mistä unelmoin, ja se on ohitse, ja olen päässyt jälleen rakkaitteni luo!