Keskikesän juhlaa

Näissä maisemissa meni juhannus perheen kesken. Mummi ja eno kävivät aattona syömässä. Uitiin ja saunottiin. Vesi oli aika kylmää vuodenaikaan nähden niinkuin sääkin. Hyttyset eivät kauheasti kiusanneet kun tuuli aika paljon. Kirjat pelastivat tylsyydeltä. Eli mukavaa oli! Juhannusruuhkat kruunasitvat koko tunnelman, mitä se juhannus on ilman köröttelyä ja pysäyttelyä valtateillä...mennen tullen? (: Paluumatka tosin kesti senkin takia enemmän kun käytiin vierasilla kolmessa eri osoitteessa sekä luomu-maatila tuote mikä lie kaupassa. Nekut lähtivät matkaevääksi.

Luetut ja rakastetut maailmat

Niinkuin sanoin jo edellisessä merkinnässä, aloitin perjantai 15.6 uudelleen Harry Potterien luvun. Luin ensimmäisen loppuun sunnuntaina ja aloitin toisen. Senkin luin sitten kolmessa päivässä ja kolmannen HP:n sain nyt juhannuspäivänä loppuun. Mökille mukaan juhannusviettoon lähti siis kolmonen, ja nelonen varmuuden vuoksi. Ja ihan hyvä että lähti, sekin tulee jo matkalla kotiapäin aloitettua. Miten ne voivatkaan olla niin hyviä. On ihana ajatella että saman lukunautinnon saan aina kun vain joitakin vuosia kuluu (siis oikeasti monia vuosia), koska ei niistä sitten muista kuin pääpiirteet ja nehän niissä ei vain ole se pointti. Niistäkin kirjoista mitä olen lukenut moneen otteeseen löytyy aina jotain uutta minkä takia itkee tai nauraa, hoksaa uutta tai elää joissain muissa tunnemyrskyissä. Samanlaisia ikisuosikkeja minulla on paljon, ja aina kun nappaan sen muka tutun ja jo luetun kirjan hyllystäni (toisinaan vastahakoisestikin "minähän olen jo lukenut sen" -periaatteella), nautin kirjasta yhtä paljon kuin ensimmäiselläkin kerralla. 
Nykyään jo ihan hamstraan kirjoja hyllyyni. Muun muassa Nicholas Sparksin novelleja on hyllyyni kertynyt jo 9, jos muistan oikein. Ja olen täysin varma että joku päivä sieltä löytää ne kaikki. 
Samoiten nyt aloin etsiä Harry Pottereita netistä englanniksi. Omistan yhden englanniksi, joten pitäähän ne loputkin saada (kovakantisina, kaikkienhan pitää olla luonnollisesti "samaa laatua", paitsi Nicholas Sparksin kirjat ovat yleensä pokkareita ja eri kokoisia yms, mutta ne ovatkin yksittäisiä kirjoja, ei sarja)


Silloin kun minuun iski lukukärpänen (josta voi kiittää Harry Potteria) 9-10 vuotiaana, varjelin kirjojani, ettei vain näkyisi että sitä on vaikka luettu! Ei saanut rypistyä tai kulua mikään nurkka. Nykyisin mielestäni on vain oikein, että kirjasta näkyy jos sitä on luettu ja rakastettu, jos sen sivut ovat kellastuneet, välillä itkusta kastuneet ja matkalla mukana nurkat nirhautuneet. Kuhan niitä ei kohtele kaltoin muuten, vaan kuluttaa lukemisellaan, on resepti kirjan omistajuuteen oikea. 

Minulle on monesti kaverit tuhahdelleet että kun luen....jotain heidän mielestään käsittämätöntä kirjaa, niin kuin juuri viimeksi sain kuulla saman tästä Potteri uusintakierroksestani, mutta oli se kaunokirja mikä tahansa, mielestäni, niin ei siitä haittaakaan ole. Lukeminen kannattaa aina. 

15.-17.6 Kesäviikonloppua

15.6 perjantaina nautin keskipäivän auringostani jälleen Vetokannaksella nyt veljeni ja hänen tyttöystävänsä kanssa. Ensin lähti veli lenkkeillen kotiin ja töihin, sitten jossain vaiheessa alkoi T:llä työt ja hän lähti, ja minä jäin vielä. Lopuksi polskahdin uimaan ihan treenimielessä edestakaisin 10 kertaa. Triathlon 1.7 kääk! Aurinko oli lämmin ja kuumotti koko ajan. Vaikka jatkuvasti rasvasin ihoani niin illalla huomasin surukseni että yksi kohta selässä on jäänyt käsieni ulottuville. Eiiiiihhh! Punainen läiskä.

Illalla suuntasin ystäväni kanssa kahden tunnin hevosvaellukselle Liesjärven kansallispuiston seuduille. Oli kyllä todella mukava retki. Oli taas ihana hypätä hevosen selkään muutaman vuoden tauon jälkeen.

Lauantaina 16.6 heräsin varhain ja suuntasin ystävieni kanssa Uimastadionille viettämään aurinkoista päivää. Keskusteltiin, nautiskeltiin lämmöstä, syötiin ja minä jatkoin HP:n lukua. Aloitin perjantaina sarjan alusta erittäin monen vuoden jälkeen. Lukunautinto suuri kun ei enää muistanut oikein mitään.

Illalla suuntasimme melkein samalla porukalla katsomaan leffan LOL. Oli kyllä ihan mukava! Voin suositella. 

Sunnuntaina 17.6 nautin olostani aivan yksin kotona koiran ja kirjan parissa. Luin HP 1:n loppuun ja jatkoin aloittaen toisen. Maanantaina vanhemmat tulivatkin jo sitten kotiin.

Kesäpäiviä!

SILLÄ aikaa kun: (tällä virkkeellä on aina hauska aloittaa) vanhempani ovat yli viikon poissa kotoa.....
minä:
-siivoan ja pidän koko talon jatkuvassa puhtaudessa
-sisustan uusiksi (no, ainakin melkein)
-maalaan seiniä
-käyn muutaman kerran Ikeassa ja Kodin1:ssä ja pistän niin matot, taulut kuin tyynynpäälliset uusiksi. (En kuitenkaan kaikkia..)

No, kyllä, sitä olen tehnyt. (: Ja nyt voin sanoa että näyttää ihan kivalta! Mitäköhän se äitimuori tuumaa?

Tänään vietin lepopäivän tästä kaikesta ja aamuni alkoi tavallisesti aikaisin. Luin koko aamun kirjaa sisällä sohvalla löhöten ja iltapäivällä löhösin ja luin ulkona. On se kumma kun kirjat koukuttavat niin pahasti "ettei muuta tekemistä ole". Iloinen yllätys kuitenkin kun ystäväni K soitti ja siirryin auringonottoon hänen kanssaan Vetokannakselle. Törmäsin siellä myös veljeeni ja hänen parempaan puoliskoonsa. Aurinko oli lämmin, vesi kylmää. Kaksi tuntia olimme siellä kunnes lähdimme syömään Myyrmanniin ja nappasimme mukaamme myös J:n. Vatsat pulleina makoisaa ruokaa ei voitu vastustaa Gubusta ja H&M siinä vieressä. Ensimmäisestä mukaan lähti räikeät shortsit ja toisesta mekko.
Illalla vanhin veljeni tuli käymään pesemään autoaan ja kävimme yhdessä vielä muutamalla kätköllä kunnes kello tikitti jo huimaa vauhtia kohti keskiyötä ja oli aika sanoa näkyillään!

10.6 Kakkaepisodista kuiffiniin!

Viime päivityksestä on aikaa. Paljon. Ja tällä ajalla on tapahtunut Paljon. En aijo takautuvasti kertoa mitä on käynyt ja missä. Muutamalla sanalla nyt ehkä kuitenkin: kirjoitan tästä lähtien elämäni ihania hetkiä ja (syystä) mieleenpainettavia tekstejä (tai ehkä päivistä jolloin mikään ei ole mennyt niinkuin olisi pitänyt). Olen täyttänyt 20 vuotta, olen kotiutunut takaisin kotiin, olen hakenut miljoonaan työpaikkaan mutta kun mikään ei tärpännyt niin jäin isälle töihin kotiin, olen tehnyt paljon erilaisia mukavia juttuja ja lukenut ja käynyt neljissä pääsykokeissa. Nyt elän siis varsin jännittävää mutta tyyntä aikaa. Ja minä olen äärimmäisen onnellinen.
Jännittävää siksi, koska en tiedä ollenkaan mihin noista 4 kouluun pääsen, jos pääsen ollenkaan, ja kun ei tiedä oikein mitä sitä syksyllä tapahtuu. Onnellista siksi, koska minulla on pääsykokeiden stressit takana ja nyt ja tässä vapaa ihana kesä. Teen töitä isälle ja se on aika vapaamuotoista, niinpä monesti voinkin vaikka siirtää jonkun tekemisen vaikka iltaan jos haluan päivällä vapaata ja toisin päin.

Mutta kertonen tästä päivästä. Miksi juuri tämä päivä olikin niin iloinen ja riemukas, vaikka herätys olikin mitä ällöttävin. Varmasti ennen kello seitsemää kuulen ihmeellisen (oksennusta kuvaavan) äänen, pomppaan ylös, aukaisen huoneeni oven ja mitä näenkään. Kiitos Jekku (koirani) kun olet saanut tämän aikaiseksi. Maha sillä on ilmeisesti mennyt sekaisin (vanhemmat karkasivat lappiin ja koira hermostui) ja kakkaa yläkerran eteinen täynnä. Ne siivotessa nenää pidellessä ei ollut maailman kivoin olo. Ja hajun takia meni koko kämppä sitten siivoukseen. Matot ulos, imurointi ja luuttuuminen. Huh. No, vielä toistenkin yllätysten jälkeen (jotka ilmestyivät siivouksen aikana ulko-oven eteen, sen jälkeen kun koira oli jo käynyt pihalla) päätin viedä koiran lenkille ennen itseni lenkitystä ettei oman lenkkini aikana tapahdu enää kolmatta yllätystä. Viimein pääsin itsekin lenkille ja juoksinkin tunnin ja 9 km.
Suihkun ja laittautumisen kautta hyppäsin autooni ja lähdin Kodin1:seen ostamaan kehyksiä ja sen jälkeen hain ystäväni J:n Espoon Ikeaan. Riemukas retki! Naurulta ei voinut välttyä. Tohellettiin pitkin Ikeaa ja pikku hiljaa siihen keltaiseen kassiinkin eksyi tavaraa jos jonkinmoista. Lihapullatkin J sai houkuteltua mässäämään, vielä jälkkärin kanssa! Saimme myös Ikea ystävän johon törmäsimme reissulla peräti 3 kertaa, joista tokalla kerralla keskustelu aukesi: "Ai katos moi, teillähän vissiin pyyhkii hyvin!" ja viimeisimpänä kerroimme kokemuksistamme (lue: kohelluksistamme) ja loppuun toivotimme hyvät kesänjatkot! Mukava nainen.

Ikean jälkeen saimme tavarat oikeisiin osoitteisiin ja matkasimme uudelle uimapaikalle Vetokannakselle uimaan ensimmäistä kertaa. Se on kyllä mieletön paikka! Olen niin iloinen että sellainen on ilmestynyt tähän aivan lähelle. Biitsi! Ja vesi oli mukavan vilpoista ja virkistävää pitkän shoppailun päätteeksi. Bikinit päällä hurautimme jälleen pihaan ja vaatteet vaihdettuamme ulkoilutimme koiran, joimme teet ja J keksi taas hyvän idean: leivotaan jotain! No, leivotaan! Tällainen tuli, ja puolet onneksi meni J:n mukaan kotia.

Mukava päivä kakkaepisodista huolimatta. Todella NIZE! Näitä lisää (: