Viime päivityksestä on aikaa. Paljon. Ja tällä ajalla on tapahtunut Paljon. En aijo takautuvasti kertoa mitä on käynyt ja missä. Muutamalla sanalla nyt ehkä kuitenkin: kirjoitan tästä lähtien elämäni ihania hetkiä ja (syystä) mieleenpainettavia tekstejä (tai ehkä päivistä jolloin mikään ei ole mennyt niinkuin olisi pitänyt). Olen täyttänyt 20 vuotta, olen kotiutunut takaisin kotiin, olen hakenut miljoonaan työpaikkaan mutta kun mikään ei tärpännyt niin jäin isälle töihin kotiin, olen tehnyt paljon erilaisia mukavia juttuja ja lukenut ja käynyt neljissä pääsykokeissa. Nyt elän siis varsin jännittävää mutta tyyntä aikaa. Ja minä olen äärimmäisen onnellinen.
Jännittävää siksi, koska en tiedä ollenkaan mihin noista 4 kouluun pääsen, jos pääsen ollenkaan, ja kun ei tiedä oikein mitä sitä syksyllä tapahtuu. Onnellista siksi, koska minulla on pääsykokeiden stressit takana ja nyt ja tässä vapaa ihana kesä. Teen töitä isälle ja se on aika vapaamuotoista, niinpä monesti voinkin vaikka siirtää jonkun tekemisen vaikka iltaan jos haluan päivällä vapaata ja toisin päin.
Mutta kertonen tästä päivästä. Miksi juuri tämä päivä olikin niin iloinen ja riemukas, vaikka herätys olikin mitä ällöttävin. Varmasti ennen kello seitsemää kuulen ihmeellisen (oksennusta kuvaavan) äänen, pomppaan ylös, aukaisen huoneeni oven ja mitä näenkään. Kiitos Jekku (koirani) kun olet saanut tämän aikaiseksi. Maha sillä on ilmeisesti mennyt sekaisin (vanhemmat karkasivat lappiin ja koira hermostui) ja kakkaa yläkerran eteinen täynnä. Ne siivotessa nenää pidellessä ei ollut maailman kivoin olo. Ja hajun takia meni koko kämppä sitten siivoukseen. Matot ulos, imurointi ja luuttuuminen. Huh. No, vielä toistenkin yllätysten jälkeen (jotka ilmestyivät siivouksen aikana ulko-oven eteen, sen jälkeen kun koira oli jo käynyt pihalla) päätin viedä koiran lenkille ennen itseni lenkitystä ettei oman lenkkini aikana tapahdu enää kolmatta yllätystä. Viimein pääsin itsekin lenkille ja juoksinkin tunnin ja 9 km.
Suihkun ja laittautumisen kautta hyppäsin autooni ja lähdin Kodin1:seen ostamaan kehyksiä ja sen jälkeen hain ystäväni J:n Espoon Ikeaan. Riemukas retki! Naurulta ei voinut välttyä. Tohellettiin pitkin Ikeaa ja pikku hiljaa siihen keltaiseen kassiinkin eksyi tavaraa jos jonkinmoista. Lihapullatkin J sai houkuteltua mässäämään, vielä jälkkärin kanssa! Saimme myös Ikea ystävän johon törmäsimme reissulla peräti 3 kertaa, joista tokalla kerralla keskustelu aukesi: "Ai katos moi, teillähän vissiin pyyhkii hyvin!" ja viimeisimpänä kerroimme kokemuksistamme (lue: kohelluksistamme) ja loppuun toivotimme hyvät kesänjatkot! Mukava nainen.
Ikean jälkeen saimme tavarat oikeisiin osoitteisiin ja matkasimme uudelle uimapaikalle Vetokannakselle uimaan ensimmäistä kertaa. Se on kyllä mieletön paikka! Olen niin iloinen että sellainen on ilmestynyt tähän aivan lähelle. Biitsi! Ja vesi oli mukavan vilpoista ja virkistävää pitkän shoppailun päätteeksi. Bikinit päällä hurautimme jälleen pihaan ja vaatteet vaihdettuamme ulkoilutimme koiran, joimme teet ja J keksi taas hyvän idean: leivotaan jotain! No, leivotaan! Tällainen tuli, ja puolet onneksi meni J:n mukaan kotia.
Jännittävää siksi, koska en tiedä ollenkaan mihin noista 4 kouluun pääsen, jos pääsen ollenkaan, ja kun ei tiedä oikein mitä sitä syksyllä tapahtuu. Onnellista siksi, koska minulla on pääsykokeiden stressit takana ja nyt ja tässä vapaa ihana kesä. Teen töitä isälle ja se on aika vapaamuotoista, niinpä monesti voinkin vaikka siirtää jonkun tekemisen vaikka iltaan jos haluan päivällä vapaata ja toisin päin.
Mutta kertonen tästä päivästä. Miksi juuri tämä päivä olikin niin iloinen ja riemukas, vaikka herätys olikin mitä ällöttävin. Varmasti ennen kello seitsemää kuulen ihmeellisen (oksennusta kuvaavan) äänen, pomppaan ylös, aukaisen huoneeni oven ja mitä näenkään. Kiitos Jekku (koirani) kun olet saanut tämän aikaiseksi. Maha sillä on ilmeisesti mennyt sekaisin (vanhemmat karkasivat lappiin ja koira hermostui) ja kakkaa yläkerran eteinen täynnä. Ne siivotessa nenää pidellessä ei ollut maailman kivoin olo. Ja hajun takia meni koko kämppä sitten siivoukseen. Matot ulos, imurointi ja luuttuuminen. Huh. No, vielä toistenkin yllätysten jälkeen (jotka ilmestyivät siivouksen aikana ulko-oven eteen, sen jälkeen kun koira oli jo käynyt pihalla) päätin viedä koiran lenkille ennen itseni lenkitystä ettei oman lenkkini aikana tapahdu enää kolmatta yllätystä. Viimein pääsin itsekin lenkille ja juoksinkin tunnin ja 9 km.
Suihkun ja laittautumisen kautta hyppäsin autooni ja lähdin Kodin1:seen ostamaan kehyksiä ja sen jälkeen hain ystäväni J:n Espoon Ikeaan. Riemukas retki! Naurulta ei voinut välttyä. Tohellettiin pitkin Ikeaa ja pikku hiljaa siihen keltaiseen kassiinkin eksyi tavaraa jos jonkinmoista. Lihapullatkin J sai houkuteltua mässäämään, vielä jälkkärin kanssa! Saimme myös Ikea ystävän johon törmäsimme reissulla peräti 3 kertaa, joista tokalla kerralla keskustelu aukesi: "Ai katos moi, teillähän vissiin pyyhkii hyvin!" ja viimeisimpänä kerroimme kokemuksistamme (lue: kohelluksistamme) ja loppuun toivotimme hyvät kesänjatkot! Mukava nainen.
Ikean jälkeen saimme tavarat oikeisiin osoitteisiin ja matkasimme uudelle uimapaikalle Vetokannakselle uimaan ensimmäistä kertaa. Se on kyllä mieletön paikka! Olen niin iloinen että sellainen on ilmestynyt tähän aivan lähelle. Biitsi! Ja vesi oli mukavan vilpoista ja virkistävää pitkän shoppailun päätteeksi. Bikinit päällä hurautimme jälleen pihaan ja vaatteet vaihdettuamme ulkoilutimme koiran, joimme teet ja J keksi taas hyvän idean: leivotaan jotain! No, leivotaan! Tällainen tuli, ja puolet onneksi meni J:n mukaan kotia.
Mukava päivä kakkaepisodista huolimatta. Todella NIZE! Näitä lisää (:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti