"Haasteita pitää elämässä olla. Tämä on minun haasteeni, minun unelmani. Haasteet on tehty voitettavaksi, unelmat toteutettavaksi. Kaikki on mahdollista, kun vain ryhtyy tuumasta toimeen."
Viikko ennen jouluaattoa puhuin veljeni kanssa autossa matkalla Itä-Suomesta pkseudulle. Puhuimme siitä että "kun haluaisin laihtua, olla pienempi, itsevarmempi". Tästä samasta aiheesta mistä olen purnannut iät ikuisuudet. Veli sen sitten "vasten kasvoja" täräytti: "sä syöt tosi paljon!" Miksi se oli minulle niin iso uutinen vaikka tiesin sen syvällä sisimmässäni?? Miksi vasta se että oma veli sen sanoi herätti?
Juttelimme aiheesta lähes koko matkan. Mitä minun pitää tehdä jotta pääsen siihen Fit kuntoon mihin haluan. Ei siinä muuta vaihtoehtoa ollut kuin elämäntaparemontti.
Taustatietoa:
Olen jo monen monta vuotta painanut yli 70 kg. Pidemmän ajan jo jotain 74kg ainakin. Puolivuotta Ruotsissa 2011-2012 lihoin paljon, enkä silloin edes uskaltanut vaalla käydä, mutta varmasti paino oli lähemmäs 80kg. Olen 168 cm pitkä ja kropaltani hyvän mallinen (tiimalasi vartalo). Kaikki kenen kanssa aiheesta olen jutellut kauhistelevat ideaani pudottaa painoa: "Eeei sun tarvitse, sähän olet ihan normaali" "Älä viitti, tuut vielä anorektikoksi".
Oma perhe ja oma peilikuva ovat tosin puhuneet toista. Oma perhe (äiti, isä, 2 isoveljeä) on urheilullinen eikä kukaan (no iskä ehkä) ole missään määrin ylipainoinen. Veljeni kävisivät malleista, ja siihen hommaan toista on jo pyydetty mallifirmalta. En siis ole mikään prinsessa litteällä vatsalla ja kauniilla reisillä. Päinvastoin, housut kiristävät ja vatsa pömpöttää vyön yli. Elän, kävelen ja olen ihmisten ilmoilla vatsaa sisäänpäin vetäen.
Olen aina urheillut ja mielestäni syönyt terveellisesti. Totuus: olen treenannut aina omana "treenikautena" ja muuten harrastanut vain sitä painoa ylläpitävää liikuntaa eli aina vähän kaikkea välillä. Syönyt olen pääasiassa terveellisesti, sillä tiedän mikä on pahasta, mitä ovat lisäaineet yms..
Ongelmat:
Ovat olleet seuraavat: olen treenannut "nyt alan treenaa" pointilla ja sitä on kestänyt muutamasta kuukaudesta puoleen vuoteen ja se on lässähtänyt. Olen syönyt liian suuria aterioita ja liikaa mussuttanut välipaloja. Olen liian herkkusuu ja aina pitää saada jotain sokeripitoista. Olen käynyt juoksulenkeillä; enkä minä edes pidä juoksemisesta! Olen käynyt salilla; enkä nyt hirveästi pidä siitäkään jos sitä pitää jatkuvasti tehdä (huom, monta kertaa viikossa). En ole siis sinänsä nauttinut siitä että "olen treenannut". Pidän juoksemisesta ja salilla käymisestä, mutta en niin että haluaisin tehdä niitä joka toinen päivä. Olen siis ajatellut aina kaiken väärin. Dieettejä....Homman nimi on elämäntapa, ei dieetti.
This is the plan:
No, mitä sitten olen tehnyt jotta pääsisin unelmavartalooni. Tehnyt elämäntaparemonttia, hiljalleen. Se ei minulla ole että vain NYT tadaa, syön näin vähän ja usein päivässä ja treenaan tällein. Olen siitä hetkestä lähtien kun puhuin veljeni kanssa ajautunut pikku hiljaa siihen että olen syönyt paremmin ja pieniä annoksia. Kolmen tunnin välein aina jotain, vaikka hedelmä.
Nyt tammikuu on mennyt hyvin, siis todella. Olen ostanut askelmittarin ja katsellut että milloin ja miten niitä askelia tulee ja milloin niitä pitää saada lisää, eli liikkua enemmän. Aina kun menee tällä mittarilla yli 10 000 on päivä hyvä! Olen aloittanut kaksi tanssikurssia, ja nyt pohdinnassa on vielä jatkanko parkouria minkä myös aloitin.
Olin viime viikonlopun Sysmässä (Himoksella) ystävieni kanssa ja siellä tuli tämän yhden kaverin mökillä mässättyä sitten aivan liikaa. Karkkia, sipsiä yms.. ruoka-annokset jäivät silti onneksi edes jotenkuten sallitun rajoille.
Nyt olen miettinyt, että riittääkö tämä kuitenkaan? Onko minulla oikea strategia, ruokamäärät, ruoka-aineet ja liikunta kohdallaan? Koska jos ei. Petyn kun huomaan toukokuussa että paino ei ole tippunut mihinkään.
Niinpä päätin osallistua Fitfarmin Superdieetille internetin kautta. 6vk jakso treeniohjelmineen ja ruokaohjeineen toivon pääseväni lähemmäs totuutta ja pysyvämpää elämäntapaa. Löytää mahastani vatsalihakset ja saada se timmi "tanssijanvartalo". Ei ole minkäänlaista hajua että mitä tässä käy, mutta kuten alussa todettu: kaikki on mahdollista kun ryhtyy tuumasta toimeen.
Seuraavalla kerralla kerron mitat ja lähtöpainon.
Viikko ennen jouluaattoa puhuin veljeni kanssa autossa matkalla Itä-Suomesta pkseudulle. Puhuimme siitä että "kun haluaisin laihtua, olla pienempi, itsevarmempi". Tästä samasta aiheesta mistä olen purnannut iät ikuisuudet. Veli sen sitten "vasten kasvoja" täräytti: "sä syöt tosi paljon!" Miksi se oli minulle niin iso uutinen vaikka tiesin sen syvällä sisimmässäni?? Miksi vasta se että oma veli sen sanoi herätti?
Juttelimme aiheesta lähes koko matkan. Mitä minun pitää tehdä jotta pääsen siihen Fit kuntoon mihin haluan. Ei siinä muuta vaihtoehtoa ollut kuin elämäntaparemontti.
Taustatietoa:
Olen jo monen monta vuotta painanut yli 70 kg. Pidemmän ajan jo jotain 74kg ainakin. Puolivuotta Ruotsissa 2011-2012 lihoin paljon, enkä silloin edes uskaltanut vaalla käydä, mutta varmasti paino oli lähemmäs 80kg. Olen 168 cm pitkä ja kropaltani hyvän mallinen (tiimalasi vartalo). Kaikki kenen kanssa aiheesta olen jutellut kauhistelevat ideaani pudottaa painoa: "Eeei sun tarvitse, sähän olet ihan normaali" "Älä viitti, tuut vielä anorektikoksi".
Oma perhe ja oma peilikuva ovat tosin puhuneet toista. Oma perhe (äiti, isä, 2 isoveljeä) on urheilullinen eikä kukaan (no iskä ehkä) ole missään määrin ylipainoinen. Veljeni kävisivät malleista, ja siihen hommaan toista on jo pyydetty mallifirmalta. En siis ole mikään prinsessa litteällä vatsalla ja kauniilla reisillä. Päinvastoin, housut kiristävät ja vatsa pömpöttää vyön yli. Elän, kävelen ja olen ihmisten ilmoilla vatsaa sisäänpäin vetäen.
Olen aina urheillut ja mielestäni syönyt terveellisesti. Totuus: olen treenannut aina omana "treenikautena" ja muuten harrastanut vain sitä painoa ylläpitävää liikuntaa eli aina vähän kaikkea välillä. Syönyt olen pääasiassa terveellisesti, sillä tiedän mikä on pahasta, mitä ovat lisäaineet yms..
Ongelmat:
Ovat olleet seuraavat: olen treenannut "nyt alan treenaa" pointilla ja sitä on kestänyt muutamasta kuukaudesta puoleen vuoteen ja se on lässähtänyt. Olen syönyt liian suuria aterioita ja liikaa mussuttanut välipaloja. Olen liian herkkusuu ja aina pitää saada jotain sokeripitoista. Olen käynyt juoksulenkeillä; enkä minä edes pidä juoksemisesta! Olen käynyt salilla; enkä nyt hirveästi pidä siitäkään jos sitä pitää jatkuvasti tehdä (huom, monta kertaa viikossa). En ole siis sinänsä nauttinut siitä että "olen treenannut". Pidän juoksemisesta ja salilla käymisestä, mutta en niin että haluaisin tehdä niitä joka toinen päivä. Olen siis ajatellut aina kaiken väärin. Dieettejä....Homman nimi on elämäntapa, ei dieetti.
This is the plan:
No, mitä sitten olen tehnyt jotta pääsisin unelmavartalooni. Tehnyt elämäntaparemonttia, hiljalleen. Se ei minulla ole että vain NYT tadaa, syön näin vähän ja usein päivässä ja treenaan tällein. Olen siitä hetkestä lähtien kun puhuin veljeni kanssa ajautunut pikku hiljaa siihen että olen syönyt paremmin ja pieniä annoksia. Kolmen tunnin välein aina jotain, vaikka hedelmä.
Nyt tammikuu on mennyt hyvin, siis todella. Olen ostanut askelmittarin ja katsellut että milloin ja miten niitä askelia tulee ja milloin niitä pitää saada lisää, eli liikkua enemmän. Aina kun menee tällä mittarilla yli 10 000 on päivä hyvä! Olen aloittanut kaksi tanssikurssia, ja nyt pohdinnassa on vielä jatkanko parkouria minkä myös aloitin.
Olin viime viikonlopun Sysmässä (Himoksella) ystävieni kanssa ja siellä tuli tämän yhden kaverin mökillä mässättyä sitten aivan liikaa. Karkkia, sipsiä yms.. ruoka-annokset jäivät silti onneksi edes jotenkuten sallitun rajoille.
Nyt olen miettinyt, että riittääkö tämä kuitenkaan? Onko minulla oikea strategia, ruokamäärät, ruoka-aineet ja liikunta kohdallaan? Koska jos ei. Petyn kun huomaan toukokuussa että paino ei ole tippunut mihinkään.
Niinpä päätin osallistua Fitfarmin Superdieetille internetin kautta. 6vk jakso treeniohjelmineen ja ruokaohjeineen toivon pääseväni lähemmäs totuutta ja pysyvämpää elämäntapaa. Löytää mahastani vatsalihakset ja saada se timmi "tanssijanvartalo". Ei ole minkäänlaista hajua että mitä tässä käy, mutta kuten alussa todettu: kaikki on mahdollista kun ryhtyy tuumasta toimeen.
Seuraavalla kerralla kerron mitat ja lähtöpainon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti