11 päivän Loma!

Risteilyn jälkeen painoi koulu sen verran päälle samoin kuin niin paljon muita eri juttuja että ei ole ehtinyt täälläkään ilmoittelemaan mitään.

Kerronpa kuitenkin lomani alusta. Meillä siis oli melko rankat kaksi viikkoa koulussa ennen nyt viime torstaita, eli 14.3. Samalla viikolla näin mainitakseni oli muuten haalarisitsit ja oli kyllä kivaa, mutta poistuin paikalta heti sitsien jälkeen kun meno alkoi käymään villiksi. Minä kun en juo dieettini aikana ns. "turhissa" tapauksissa.

Niin, koulutehtäviä oli jos jonkunlaisia. Melko paljon sitä sai istua koulussa niitä tekemässä. Hauskaakin koulussa on ollut, aloitimme nimittäin kanyloinnin! Jännitti aluksi ihan Hirveästi, ja unohdin jopa hengittää ekan piston aikana, mutta onneksi yksi luokkalaisista huusi siitä matkan päästä että "hengitä!" Kyllä nyt kahden kerran jälkeen saattaa jännittää vieläkin, varsinkin jos se tuohon perinteiseen kämmenselkään laitetaan, kyynärtaipeeseen on helpompi. Meni kuitenkin tosi hyvin, niin minuun pistäminen kuin että pistin itse. Ei se edes ole kovin vaikeaa, vaikka niin aluksi luulin.

No, mutta takaisin tähän lomaan. Meillä siis alkoi vain tällainen viaton 11 päivän loma. 15.3 oli ensimmäinen täysi lomapäivä ja näin ystävääni Kisua kaupungilla. Kävimme hyödyntämässä Syö Helsinki edut ravintolassa  jonka jälkeen riensimme leffaan katsomaan Lumottua kirousta. Oli todella hyvä! (: Leffan jälkeen menimme vielä Kisulle istumaan iltaa.

Lauantaina heräsin, kävin aamulenkillä ja sitten kotiin Vantaalle. Aurinko paistoi ihanan lämpimästi ja oli mukava olla vähän kotona. Prätkän ostaja kävi katsomassa ja sopimassa kaupat, ja n. viideltä pyysin kaveriani mukaan pienelle ajelulle meidän Bemmillä, jota on viritetty nyt hieman hienompaan kuntoon ;). Kaahailtiin koko ilta ja upeita mutkateitä päädyimmekin syömään ravintolaan Porvooseen! Jälleen ravintolaruokaa, mutta sielläkin voi tehdä fiksuja valintoja, ja pyytää annoksesta poistettavaksi tai vähennettäväksi asioita, kuten kastikkeita. Söin Cesar salaatin. Illaki menin vielä kämpille ja kävin heti nukkumaan.

Sunnuntai aamu. Kello herätti 7 jälkeen mutta nousin 8. Kävin ihan kunnon lenkillä jonka jälkeen söin vain aamupalan ja siivosin kämpän. Imuroin, luuttusin, pyyhin pölyt ja pesin pyykkiä. Vasta sitten kävin suihkussa ja laittauduin yms. Niin olin tehnyt kaiken ennen 12! On aivan ihanaa herätä aikaisin kun on niin paljon aikaa tehdä asioita. Varsinkin jos kämppis ei ole kotona ja voi laittaa imurin ja/tai popin soimaan jo vaikka yhdeksältä. 12 tuli ystävä käymään jota en normaalisti näe usein, viimeksi 1,5vuotta sitten. Lähdettiin pienen kämpän katselmuksen jälkeen keskustaan syömään. Etsimme hieman lounaspaikkoja, mutta onneksi löydettiin se paras, nimittäin Memphiksen brunssille! Ei ollut edes ideana mennä brunssille, mutta kyllähän se nyt sunnuntaihin kuuluu, ja ai että oli nannaa! Istuimme ja söimme monta tuntia jutellen. Sen jälkeen vatsat pulskeina kiersimme keskustaa. Kuuden jälkeen hyvästelimme ja hyppäsin bussiin takaisin Vantaalle. Illalla lähdin vielä toisen kaverin kanssa naapurista pitkälle lenkille. Ai että kun oli täydellinen päivä! Askelia tuli kaikenkaikkiaan 23 500! Näitä lisää!

Nyt maanantai mennyt kouluhommien parissa, tänään tiistaina olen vain pakannut. Kyllä, nimittäin Berliini, täältä tullaan!

Huomen aamulla siis lähtee lento 6.50 kohti Berliiniä. Sinne serkun luokse kylään. En malta odottaa! Mutta nyt vielä viimeiset asiat kuntoon ennen nukkumaan menoa.

No johan oli kryssning!

Perjantaina koulun jälkeen oli paljon vielä tehtävänä, nääs kokeilla vaatteita ja pakata loppuun tuo kaunis pieni liila vetolaukku. Laittelin tukkaa ja kynsiä ja juuri oikeaan aikaan olin täysin rauhallisesti (ei, ei ironiaa) valmiina ja lähdin metrolle, ja sieltä 9 ratikalla Länsisatamaan. Oli muuten aika moni muukin päättänyt tulla 9 ratikalla paikalle. Haha. Sillit purkissa jo valmiiksi.

Terminaalissa tapasin tämän partioporukan millä risteilylle lähdettiin, ja meitähän oli paljon! N. 40 johtajaa. ;) Hetimmiten nousimme laivaan ja hytin kautta odottamaan buffetin alkamista. Nam! Sitä oli odotettu! Ja kyllähän me syötiin, ja juotiin! Kyllä, vastoin kaikkea sitä minun "lupaan että en" niin join alkoholia. Kohtuudella, hyvin kohtuudella. Niin kohtuudella että lähes koko aika yöstä meni vain tanssiessa, ja kolmen aikaan naksahdin petiini ensimmäisenä hytissämme nukkumaan. Niin kohtuudella, että heräsin yhdessä toisen hyttiläiseni kanssa ennen kahdeksaa (kyllä, ennen kahdeksaa!) meriaamiaiselle, muut eivät jaksaneet. Mutta kyllähän me taas syötiin :D Tämän jälkeen takaisin hyttiin repimään muut maihin, missä kierreltiin hiukan ja Bershkasta lähti mukaan ihana hame ja keväthuivi! Kuvia myöhemmin!

Ja eikuin takaisin laivaan, sillä laiva lähti takaisin Helsinkiin yhdeltä. Ja mihinkäs se loppupäivä laivalla meni....nooo. Taidettiin me muutaman kerran käydä TaxFreessä shoppailemassa :D Hups. No ei. Minulla ei niin hätää ollut, kuolasin vain toki kaikkea. Mukaan lähti minulle synttäreiksi yksi likööripullo, yksi herkkusuklaalevy kaapin perälle odottamaan sitä Oikeaa hetkeä (jossain kaukana tulevaisuudessa kun vaaka näyttää sopivasti), meikkivoide ja käsirasva. Toki pähkinöitä ja vähän suklaata meni risteilyllä mutta ei mitään niin että olisin maihin tuonu syötäväksi.

Ja voi sitä oloa lauantai iltana. Hyi. Kroppa huusi hoosiannaa. Mutta ysiltä menin nukkumaan ja 11 tunnin ihanien levollisten yöunien jälkeen oli taas voittajafiilis. Tai, pikemminkin vain raukea.

Ihan mahtava reissu, mahtava seura ja mahtava ruoka ja mahtavat reivit! Ihastuin taas risteilyyn niin että huhti-toukokuussa pakko päästä uudelleen! (:

Katse kohti perjantaita

Hellurei ja hellät tunteet!

Taas pitkä aika viimeisestä, mutta sanottakoon, että oli kyllä oikein mukava ystävänpäivä yhden kaverini kanssa. Kävimme katsomassa Unelmien pelikirjan (hyvä!) ja tulimme luokseni laittamaan ruokaa ja syömään.  Vkloppuna olin Turussa käymässä hyvän ystäväni luona ja sunnuntaina näin taas jo kolmatta. Viime viikkokin meni oikein mukavasti, urheilin todella paljon, kävin kotona muutamaan otteeseen, oli veljeni ja tämän sunnuntaisen kaverini synttärit joita vietimme kahdestaan perjantaina kun kävimme katsomassa 21 tapaa pilata avioliitto (todella hyvä!). Torstaina olin luovuttamassa verta mikä oli todella kivaa jälleen ja lauantaina istuttiin tyttöjen kanssa iltaa Amarillossa.

Superdieetin kanssa mennyt jatkuvasti paremmin ja paremmin! Ensimmäiset kaksi viikkoa mitkä ovat nyt takana olivat pahimmat. Toisella viikolla kroppa huusi koko ajan vain hiilihydraattia/sokeria eikä mielessä ollut muuta kuin karkki, suklaa, leipä. Ensimmäiset kaksi viikkoa meni myös niin että petin ruokailujani koko ajan, meinaan että tein jotain rikollista lähes aina. Otin kananmunan lisää, laitoin vähän salaatinkastiketta tai otin pähkinöitä joskus vaikkei olisi saanut. Nyt kuitenkin sunnuntaina oli pahin repsahdus kun kävin kotona Vantaalla jolloin tosiaankin maistelin pienen palan leipää, söin pähkinöitä ja lihapullia, joten nyt siitä pitäen olen ollut gramman tarkka! Ja näin se saa luvan jatkuakin.

Paino on tullut mukavasti alaspäin. Kerran tuo vaaka suostui toimimaan ja näytti -2kg! Jo ensimmäisen viikon jälkeen. 74 kilosta lähdin ja no, jos se vaaka näytti oikeaa niin ainakin 2 kg tultu jo alaspäin. Mutta tosiaan kun en ole kunnollisella vaalla käynyt niin en ole oikein varma. Senttejä lähtenyt mahasta jo 4 mikä oli ihana yllätys, housut roikkuu jalassa, vyössä mennään viimeistä reikää ja uusia (lue:vanhoja) farkkuja mahtuu päälle! Ihana tunne!!

Nyt on kuitenkin niin, että minä lähden risteilylle perjantaina! Alkoholiahan ei saa juoda (enkä ole juonut, vain alkoholittomia ja vähäsokerisia) eikä herkkuja tai hiilareita saisi paljon syödä. Tämä tiedettiin. Viimeksi sanoin toista, mutta olen nyt päättänyt että alkoholia en juo risteilyllä, aion etsiä kuitenkin käsiini henkilön joka suostuu tekemään minulle alkoholittoman ja vähäsokerisen mansikka margaritan, ja "leikin" että siinä olisi alkoholia ja tanssin lopun yön kuluttaen roima annoksen kaloreita. Haha, kahjoa, eikö?! Huomasin vain lauantaina Amarillossa tuollaisen juoman juodessani että hyvinhän sillä alkoholittomallakin pääsee bilemakuun, tai sitten se oli se sokerihumala, mikä siitä pienestä määrästä sokeria tuli. :D
Buffetin hoidan niin että kyllä, aion syödä sallittua enemmän, maksoinhan siitä sallittua enemmänkin mutta päätän vain viisasti asiat. Jälkkäriin kosken mutta vain pienesti. Jos kerta alkoholi jää, saa jälkkäri olla jäädäkseen.

Tuossa tuo pieni liila matkalaukku odottaa täytettävän, ja matkaa merelle. Voi kun jo pääsisi! Uskon että risteilystä tulee oikein hauska, vaikka ihan samoilla meiningeillä ei tällä kertaa lähdetä. Jos haluaa laihtua, pitää jostain välillä luopua.


P.S. Dieetin vikalla viikolla tämä tyttö lentää Berliiniin! (: 19 päivää. En-jaksa-odottaa.

Vuosi sitten

elin ehkä elämäni hirveintä aikaa.

Olin juurikin tällä kellonlyömällä matkalla leikkaussaliin Ruotsissa, Halmstadissa, yksin, vailla ketään läheistä. Kivut kovat ja olin niin peloissani. Mitään ei selitetty eikä kerrottu, sen kummemmin, ainakaan, että minä siitä mitään olisin muistanut tai osannut ymmärtää. Oli minun AuPair vuoteni toinen puolisko ja minulla oli lääkäreiden mukaan tulehtunut umpisuoli. Sairaalaan jouduin yhden jälkeen päivällä ambulanssilla, kun kivut kävivät sietämättömiksi.

Se siitä sitten, ystävänpäivä viime vuonna menee siis niihin päiviin mitkä haluaisi toisaalta vain unohtaa, mutta se on mennyttä, se on osa minua. Annan olla.

Arpi ja kovat/pelokkaat muistot jäivät.

Mutta kaikesta selviytyy vaikka sitten ajan saatossa.

Nyt, on ystävänpäivä ja minulla alkoi vkloppu joka loppuu vasta tiistaina. Tänään, eli nukutun yön jälkeen on tiedossa Superdieetin ohjeiden mukainen aamu aerobinen eli aamulenkki jonka jälkeen koti hieman siistimmäksi ja näen ihanaa ystävääni!

Perjantaina on tiedossa Turun reissu toista ystävää katsoman vklopun ajaksi ja sunnuntaille on tiedossa kolmaskin ihana ystävä. Ah, mitä luksusta. Niin ihania ystäviä ja nyt kunnon annoksena!

Ja sitten säähän.
Eivaan, projektiin.

Superdieetti alkanut hyvin! Lisäravinteita olen juossut kissojen ja koirien kanssa kaikista mahdollisista kaupoista Helsingistä ja Vantaalta, toivottavasti ne viimeisetkin ja oikeasti tärkeimmät nyt kohta saan! Olen alkanut ensimmäisestä päivästä alkaen seuraamaan tarkasti ohjeita niin ruuan ja urheilun suhteen. Urheilu maistuu mutta lisäravinteet puuttuu, ruoka on hyvää ja riittävästi mutta onhan se hankalaa kun melkein mitään ei saa syödä ja kaikki pitää punnita grammalleen ja, no vielä kerran, Kun Mitään Ei Saa Syödä! Ei edes ketsuppia, tai tai tai kookosmaitoa kastikkeeksi. Tai papuja.. Oikeastaan mitään kasviksia mitkä eivät ole vihreitä. Huhu! Kaikista vaikeinta tulee olemaan veden järjetön juominen ja alkoholi mitä ei saa juoda, edes yhtä. Kuulostaa niin typerältä sanoa että se on ongelma, mutta on se ehkä vähän jos ja kun siis näitä opiskelijabileitä on niin paljon, ja olisi niin mukava ottaa edes kaksi-kolme. Mutta ei. Saa nähdä mitä tuosta risteilystä kahden viikon päästä tulee. Olen maksanut buffetin ja risteilyn. Ja risteily = buffetti + alkoholi. No, viisailla valinnoilla, harkiten. Näillä mennään!

Mieli ei tahdo elää hetkessä vaan haikailee kauas

Voi ällö mikä keli taas! Lunta tuiskuttaa ja minä kun olisin halunnut juoksulenkille ennen illan tanssitunteja. No, en mene.

Viime yönä en saanut unta pitkään aikaan. Olin niin mietteissäni kaikesta mitä haluan ja miten saavutan haluamani. Lopulta koko yö oli ihan painajaista ja pyörin vain sängyssäni heräillen. Voin sanoa ettei ollut mikään ihan paras koulupäivä tuollaisen yön jälkeen. Onneksi koulupäivä olikin vain muutaman tunnin, minkä aikana raapustin käteeni tuon tekstin.

Kaipaan uutta tatuointia jo, vaikka ensimmäinen on vasta alle vuoden vanha. Sillä välin kun odottelee seuraavaa niin on kiva tehdä näitä hetken aikaa kestäviä tatuointeja itse ;) Taidankin etsiä käteeni jonkun pitävämmän ihotussin, niin ei tartteisi kamalasti oikeita tatuointeja edes hankkia.

Kaipaan niin paljon aurinkoa ja lämpöä. Eilen tuskissani tuijottelin eri Kanarian matkojen hintoja ja yritin miettiä ajankohtaa. Sinne on vain tänä vuonna päästävä! Sen kun olen mennyt kolme vuotta sitten serkulleni lupaamaan. Harjoittelut ovat niin surkeassa kohdassa kevättä ja kesätöitä ei pahemmin voi aloittaa myöhemminkään kuin kesä alkaa niin siinähän se sitten menikin, mahdollisuus käydä lämmössä ennen kesää. Jotain on silti pakko keksiä, viime reissusta on jo roimasti aikaa, viime vuonna en käynyt missään ja viime kesäkin oli niin kylmä että nyt jos ei kevät ja lämpöä ala tulla niin menee hermot!

Sitä ennen kuitenkin yrityksenä -10kg. Tammikuun saldo: 0kg. Hyvin menee hei! Noot!

Valmistelua alkuun

Tammikuu mennyt, 4 kk jäljellä. Mihin sillä muka päästään? En todellakaan tiedä. Jos se ei riitä yhtään mihinkään niin sitten jatketaan vain. Enkä kyllä haluaisikaan puhua mistään dieetistä, vaan elämäntavasta, ja sitä elämäntapaa olen nyt lähtenyt itse parantamaan tammikuun aikana, mutta kiloja ei kyllä mielestäni ole tippunut yhtään. En tiedä mikä se oli esimerkiksi jouluna, mutta nyt eilen sen päivällä katsoin (yleensä katson aina aamupainon) ja se oli kiduttavat 74,4 kg. Tiedän, että kun on "normaali"kokoinen nainen, on äärettömän vaikeaa saada kiloja karisemaan varsinkaan nopeasti, mutta onhan se haaveena, että vielä tämän vuoden puolella se olisi -10 kg eli 64kg. 

Superdieetin alkuun on viikko, ja jääkaapissa on jo kolme purkkia raejuustoa, purkillinen maitorahkaa, kanaa, salaattia yms... tähän on tultu, että haluaakin syödä näin. Tosi plussaa minun syksyiselle ruokavaliolle. Nyt pitäisi vain saada vielä annoskoot ehkä hitusen pienemmiksi ja liikuntaa lisää niin toivottavasti nämä kilot lähtisivät! 

Mitä odotan superdieetiltä:

Rankkaa treenamista. Oikeasti minua pelottaa koko touhu, mutta yhtälailla en jaksaisi odottaa että se alkaa. Minua pelottaa miten saan treenaamisen jaettua koulun ja muiden harrastusten kanssa, ja että onko se juuri se salitreeni mitä pitää suorittaa, kun ei hirveästi mitään rahaa ole millekään hyvälle salille. Helsingin kaupungin salit saavat kelvata, ainakin toistaiseksi. Itäkeskukseen pääsen hyvin ja nopeasti metrolla, millanenkohan sali siellä on? Ainakin on positiivisesti uimamahdollisuus aina salin jälkeen sillä 3 e sisäänpääsymaksulla. 

On kyllä hyvä että olen jo aloittanut tämän hiljalleen itse, että kroppa tottuu paremmin muutoksiin, toisinkuin jos kertarysäyksenä läjäyttää tietyn ruokavalion ja treenamisen. Ajattelin, että kerta kun on viikko aikaa... niin harjoitellaan vähän:

Tämän viikon treeni:

Tänään käyn juoksemassa puoli tuntia n. 4-5km. 

Huomenna on street ja burleski tanssi tunnit. 1h+1h.

Keskiviikkona olisi sali+uinti, tai pelkästään uinti.

Torstaina mitä luultavimmin tanssi tunti tai kotitreeni tai powerwalk+kotitreeni.

Perjantaina ei mitään, matkaan mummoni hautajaisiin. Arvatkaa kuka ei odota tänä viikkona vkloppua.

Lauantaina ei mitään, henkisesti voin vain pahoin.

Sunnuntaina hiihtämään, kuhan sää sallii.

Tähän plus että nykyään kävelen aina kouluun ja takaisin 2km+2km. Hyötyliikuntana. On kätevää asua Helsingissä kun kaikki on lähellä niin olen nyt alle 3 km matkat kävellyt, mutta kesällä pyrin kulkemaan 90% pyörällä ja kävellen.

Nyt proteeinipatukka kehiin ja sitten lenkille!

Kun katson peiliin voin pahoin

"Haasteita pitää elämässä olla. Tämä on minun haasteeni, minun unelmani. Haasteet on tehty voitettavaksi, unelmat toteutettavaksi. Kaikki on mahdollista, kun vain ryhtyy tuumasta toimeen."

Viikko ennen jouluaattoa puhuin veljeni kanssa autossa matkalla Itä-Suomesta pkseudulle. Puhuimme siitä että "kun haluaisin laihtua, olla pienempi, itsevarmempi". Tästä samasta aiheesta mistä olen purnannut iät ikuisuudet. Veli sen sitten "vasten kasvoja" täräytti: "sä syöt tosi paljon!" Miksi se oli minulle niin iso uutinen vaikka tiesin sen syvällä sisimmässäni?? Miksi vasta se että oma veli sen sanoi herätti? 
Juttelimme aiheesta lähes koko matkan. Mitä minun pitää tehdä jotta pääsen siihen Fit kuntoon mihin haluan. Ei siinä muuta vaihtoehtoa ollut kuin elämäntaparemontti.

Taustatietoa:
Olen jo monen monta vuotta painanut yli 70 kg. Pidemmän ajan jo jotain 74kg ainakin. Puolivuotta Ruotsissa 2011-2012 lihoin paljon, enkä silloin edes uskaltanut vaalla käydä, mutta varmasti paino oli lähemmäs 80kg. Olen 168 cm pitkä ja kropaltani hyvän mallinen (tiimalasi vartalo). Kaikki kenen kanssa aiheesta olen jutellut kauhistelevat ideaani pudottaa painoa: "Eeei sun tarvitse, sähän olet ihan normaali" "Älä viitti, tuut vielä anorektikoksi". 

Oma perhe ja oma peilikuva ovat tosin puhuneet toista. Oma perhe (äiti, isä, 2 isoveljeä) on urheilullinen eikä kukaan (no iskä ehkä) ole missään määrin ylipainoinen. Veljeni kävisivät malleista, ja siihen hommaan toista on jo pyydetty mallifirmalta. En siis ole mikään prinsessa litteällä vatsalla ja kauniilla reisillä. Päinvastoin, housut kiristävät ja vatsa pömpöttää vyön yli. Elän, kävelen ja olen ihmisten ilmoilla vatsaa sisäänpäin vetäen. 

Olen aina urheillut ja mielestäni syönyt terveellisesti. Totuus: olen treenannut aina omana "treenikautena" ja  muuten harrastanut vain sitä painoa ylläpitävää liikuntaa eli aina vähän kaikkea välillä. Syönyt olen pääasiassa terveellisesti, sillä tiedän mikä on pahasta, mitä ovat lisäaineet yms..

Ongelmat:
Ovat olleet seuraavat: olen treenannut "nyt alan treenaa" pointilla ja sitä on kestänyt muutamasta kuukaudesta puoleen vuoteen ja se on lässähtänyt. Olen syönyt liian suuria aterioita ja liikaa mussuttanut välipaloja. Olen liian herkkusuu ja aina pitää saada jotain sokeripitoista. Olen käynyt juoksulenkeillä; enkä minä edes pidä juoksemisesta! Olen käynyt salilla; enkä nyt hirveästi pidä siitäkään jos sitä pitää jatkuvasti tehdä (huom, monta kertaa viikossa). En ole siis sinänsä nauttinut siitä että "olen treenannut". Pidän juoksemisesta ja salilla käymisestä, mutta en niin että haluaisin tehdä niitä joka toinen päivä. Olen siis ajatellut aina kaiken väärin. Dieettejä....Homman nimi on elämäntapa, ei dieetti.

This is the plan:

No, mitä sitten olen tehnyt jotta pääsisin unelmavartalooni. Tehnyt elämäntaparemonttia, hiljalleen. Se ei minulla ole että vain NYT tadaa, syön näin vähän ja usein päivässä ja treenaan tällein. Olen siitä hetkestä lähtien kun puhuin veljeni kanssa ajautunut pikku hiljaa siihen että olen syönyt paremmin ja pieniä annoksia. Kolmen tunnin välein aina jotain, vaikka hedelmä.

Nyt tammikuu on mennyt hyvin, siis todella. Olen ostanut askelmittarin ja katsellut että milloin ja miten niitä askelia tulee ja milloin niitä pitää saada lisää, eli liikkua enemmän. Aina kun menee tällä mittarilla yli 10 000 on päivä hyvä! Olen aloittanut kaksi tanssikurssia, ja nyt pohdinnassa on vielä jatkanko parkouria minkä myös aloitin. 

Olin viime viikonlopun Sysmässä (Himoksella) ystävieni kanssa ja siellä tuli tämän yhden kaverin mökillä mässättyä sitten aivan liikaa. Karkkia, sipsiä yms.. ruoka-annokset jäivät silti onneksi edes jotenkuten sallitun rajoille.

Nyt olen miettinyt, että riittääkö tämä kuitenkaan? Onko minulla oikea strategia, ruokamäärät, ruoka-aineet ja liikunta kohdallaan? Koska jos ei. Petyn kun huomaan toukokuussa että paino ei ole tippunut mihinkään.
Niinpä päätin osallistua Fitfarmin Superdieetille internetin kautta. 6vk jakso treeniohjelmineen ja ruokaohjeineen toivon pääseväni lähemmäs totuutta ja pysyvämpää elämäntapaa. Löytää mahastani vatsalihakset ja saada se timmi "tanssijanvartalo". Ei ole minkäänlaista hajua että mitä tässä käy, mutta kuten alussa todettu: kaikki on mahdollista kun ryhtyy tuumasta toimeen.

Seuraavalla kerralla kerron mitat ja lähtöpainon.

Back in Kalasatama

Kolmen viikon joululoma Vantaalla ohi ja pakkasin tänään hämärän laskiessa ne järjettömän monet tavara/vaate kassit autoon jo siellä yön yli odotelleiden Ikean tuljaisten sekaan, kaupan kautta ja kämpille. Äiti auttoi ja lopulta halasimme, kiitimme hyvästä lomasta ja sanottiin heipat. Ehkä käyn siellä taas vkloppuna. Taas!

Nyt on kuudesta asti puurtanut ja kasannut niin Ikean kirjahyllyä sekä Askon uutta työtuolia. Siivonnut, järjestellyt ja sen sellaista. Minun peukaloni ovat aivan hellänä ja kipeänä. Vielä ei valmista ole, jätän huomiselle muutamia juttuja, mutta ai että, on tämä jo kodikkaampi. Nyt viihdynkin täällä ehkä paremmin. (:

Tänä aamuna äiti herätti aikaisin (poiketen rutiinista) ja menimme hiihtämään. Taka-ajatuksena että uni maistuisi myös illalla, ja niin se taitaa tehdä, huomenna eka harjoittelu (vanhusten kaa)..
ÖITÄ! Palaamisiin!!

Jo joutui joulu kultainen!

Joulu on täällä! Ainakin melkein, mutta sellainen pre-joulu! Lapsuudenkotia Vantaalla, (olen siis ennen Helsinkiin muuttoa asunut vain siellä), olemme yhdessä äidin kanssa laittaneet joulukuun alusta alkaen ihan vimmalla, jotta kerrankin viimeisen viikon kiireet vähenisivät pelkkään normaaliin siivoukseen. Ollaan (äiti on) monta kaappia/huonetta siivonnut aivan kokonaan, ja on kyllä paljon siistimpää! Itse jynssäsin kolme tuntia pesuhuonetta (saaden käden niin kipeäksi että jatkunut nyt pari viikkoa) ja laittelin sydänseinän keittiöön ja muitakin koristeita. Yksi suuri tavoite minulla oli tehdä "vanhasta" huoneestani hiukan järjestelmällisempi ja koristeltu jotta jaksan siellä koko joulun olla. Ja onnistuinkin siinä mielestäni ihan hyvin, sillä se on oikeastaan samassa muodossa kuin aikaisemminkin, hiukan vähemmän tavaraa vain pöydillä mikä olikin se tavoite= eli siisti ja järkässä.

Ennen joulukuuhun vaihtumista minulla oli koulussa ambulansdygn, eli ambulanssivuorokausi, mikä tarkoittaa että jokainen luokaltamme oli yhtenä päivänä jossakin Vantaan pelastuslaitoksen ambulanssissa yhden vuoron eli vuorokauden mukana keikoilla, jotta näkisimme mitä se työ oikeasti on. Ja mitäpä voisinkaan siihen sanoa: tämä tyttö oli niin into piukeana koko vuorokauden että hyvä kun nahoissaan pysyi. Keikkoja tuli 11, ja melko tavallisia, eli ei yhtään elvytystä/synnytystä/auto-onnettomuutta/muuta trauma potilasta, ja sehän oli tietty sääli. Mutta niin mahdottoman kivaa ja jännittävää oli. Rakastan tuota työtä niin. Tunnen itseni onnelliseksi että olen löytänyt juuri sen minun ammatin.

Muuten koulussa on ollut aika työn ja tenttien täyteistä viikkoa, ja/mutta viimeinen kirjallinen tentti oli nyt torstaina 13.12 tarkoittaen että Tervetuloa joululoma! Perjantai aamuna 14.12 heräsin melko myöhään ja suunnitelmissa kiinsi että pakkaan kamat, tiskaan tiskaamattomat tiskit, laitan kämpän kuntoon ja lähden Vantaalle äitylin luokse. Homma karkasi kuitenkin aivan käsistä kun äiti soitti ja sanoi veljeni lähtevän maalle sukuloimaan. No minähän tahdoin mukaan! Äkkiä siis pakkasin ja laitoin ja kiikutin itseni variksenpelättimen näköisenä Vantaalle missä ehdin sitten itseni laittaa kuosiin kun äiti tuli kotiin (siinä vaiheessa tekikin mieli jäädä kotiin, mutta ehtiihän siellä olemaan nuo kolme viikkoa kuitenkin), ja vähän myöhemmin tuli velipoika hakemaan. Nyt on vietetty vkloppu Kerimäellä mummin hoteissa ja veli vähän matkan päässä serkuilla. On ollut leppoisa vkloppu, siivottu ja paistettu karjalanpiirakoita. Tänään lähdetään ehkä muutaman sukulaisen kautta kotia, joulun viettoon. (:

Joululahjat ovat oikeastaan ostettu, enää yksi pitäisi käydä jostain etsimässä, mutta helpottaa kun jo tietää mitä haluaa ostaa. Hinta, väri, merkki ja koko jos vielä natsaisivat yhteen niin se olisi siinä!

Vielä viikko, sitten jo ehkä jännittää ;))

Kuvat: WeheartIt.

Perjantai ja raikas koti

Siivottu on: pyyhitty pölyjä, imuroitu ja luututtu. Pyykkiä on pesty, toinen satsi pyörii. Täällä tuoksuu marjaisen ja tyttömäisen raikkaalta. Ja tältä näyttää.

 Verhot ovat nyt siis kiinni. Normaalisti Marimekon Ananas verho on tuolla sivulla sängyn päädyssä, pimennysverho vedettynä ylös ja paneeliverhot vain ikkunan edessä päästämässä valon sisään. Läpi niistä ei näy. Joulun ajaksi on ripustettu tuohon yhteen paneeliverhoon tuollainen itsetehty pinkki huopapallo koriste.

 Peilin kävin isäni kanssa metsästämässä viime viikonloppuna Kodin Ykkösestä vihdoin ja viimein. Vessan peilillä pärjätty tähän asti. Peili siis vielä ripustamatta. Jouluvalot siirsin ikkunalta tuohon sängyn yläpuolelle, koska ikkunaverhoissa jo tarpeeksi sitä jotain. Eikä nuo valot kyllä mitenkään ihmeellisesti ole, aika hölmösti jopa. :D Antaa nyt olla.

 Vaatehuoneen ovelta. Ja pyykkiä nyt sattumoisin pesen juuri tänään, joten tuo on normaalisti tyhjä tila.

 Viime tupareissa meni minun valkoinen rullatyötuoli rikki, enkä ole saanut sitä korjattua, joten keittiön tuoli lainassa. Melko sopimaton sisustukseen. Must say!

 Siellähän lattialla se tuolini makaa.

Keittiössä kämppikseni ehti juuri käydä syömään kun kuvaa otin. Keittiöstä puuttuu nyt siis kaksi tuolia. Toinen minulla lainassa ja toinen kämppiksellä. Keittiön verhokin on väliaikainen... ei olla löydetty mitään kivaa missä olisi turkoosia. 

Väntan för snö!

Lunta ja joulua kohti! Tai jos ne tulisivat.. :) Voi, kun ne jo tulisivat! Ensilumi tuli ja suli ja kaiholla katselen lapin kuvia. 

Koulu on porskuttanut eteenpäin aivan hurjana ja tehtäväpinot kasvavat. Niin monta tehtävää eri kursseille että nyt perjantain kemian uusintatentin jälkeen kyllä teen ainakin yhden niistä! Lupaan! (: Kemian uusintatentistä puheenollen.. miksiköhän juuri nyt päätin bloggaa? ;) Miettikäss sitä.

Nyt tiistaina aukesivat netissä harjoittelupaikat ja sivusto meni aivan tukkoon klo. 18 lyömään. Puolen tunnin raastavan kamppailun jälkeen minä ja kämppikseni saimme kummatkin (sisätauti- ja kirurgian) harjoittelupaikat. Naapurit mahtoivat ihmetellä mekastusta kun kiljunta oli aikamoinen! Oli nääs aika täpärällä että kuka sai paikat yleensäkään, saatika siitä että kuka sai Helsingistä ja vielä hyvät. No, minäpä sain :)) ja aika ylpeä saan nyt tuuristani olla! Haartman ja Meikku täältä tullaan!

Koulussa meillä alkoi muuten ensimmäiset tutustumisvuorokaudet ambulanssissa (ambulansdygn). Kolme ensimmäistä ovat jo olleen, ja aika mukavia kertomuksia heiltä tullut. Me muut emme malta odottaa pääsyä sinne! Meillä on 5 asemaa Vantaan/Keravan alueella mihin meillä on varattuna yhdet vuorokaudet olla mukana katsomassa menoa ja meininkiä. Tarkoituksena on siis lähinnä näyttää meille jo hyvissä ajoin mitä on olla ensihoitaja, (jotta ehkä ne, jotka eivät sitä haluakaan niin osaavat jättäytyä koulutuksesta pois hyvissä ajoin,) ja tietty mahdollisesti kasvattaa innostusta, ja sitä se on ainakin tehnyt! Itselläni on ensi keskiviikkona Pelastuskeskuksessa lentokentällä. En malta pysyä nahoissani :D Niin kivaa siitä tulee! Ja toivottavasti tulee paljon keikkaa että saan nähdä/kokea/oppia paljon. 

Nyt kyllä pitäisi alkaa lukemaan tuota kemiaa... ounou... mutta jos se menee hyvin niin hyvillä mielin menen katsomaan ystävieni kanssa perjantai illalla Twilightin viimeisen. Oijoi!

Syksy kirpeimmillään

Viimeksi olin nukkunut kämpässäni n. viikon verran, ja nyt täällä onkin asuttu jo melkein kolme viikkoa! Ja nyt voin sanoa, kyllä olen nauttinut! Vaikka kotona Vantaalla olenkin käynyt nukkumassa muutamia öitä.
Tähän väliin on mahtunut tenttejä, Ikea yms. muita shoppailureissuja, kodin laittoa, siivousta, Iloveme-messut, hengailua kämppiksen kanssa ja paaaljon muidenkin kouluystävien kanssa, yhdet tuparit minun ihanille tytöille  ja juhlintaa aika lailla. Hehe...! ;D

On tämä opiskelijaelämä aika noh, rankkaa? Mutta ihan SUPER hauskaa! ...ja stressaavaa. :D Ja juuri sitä mitä olen odottanut pitkään!
Koulussa minulla on rankkaa. Ihan ensimmäiseksi se kieli. Se vaikeuttaa ja hidastaa oppimista ja jatkuvasti pitää olla keskittynyt 100% ja oppia sanastoa. Sitten pitäisi vielä lukea ja opiskella ihan oikeasti. Puhun kyllä jo täyttä häkää ruotsia ystävieni kanssa mutta eihän se tarkoita sitä etteikö sekin ole välillä rankkaa. Kolme tenttiä pitäisi jo uusia... Ainakin tahtoa riittää! Sehän on se tärkein.

On muuten ihan uskomattoman ihanaa; olen saanut n. 20 täysin uutta mieletöntä kaveria! Meidän luokka synkkaa niin hyvin yhteen että se on ihan uskomatonta. Näemme todella usein aina jollain porukalla (siis kaikki vain jotka haluavat ja pääsevät aina tulemaan). Meille ei ole muodostunut mitään pieniä supisevia porukoita vaan kaikki hengaa kaikkien kanssa. Tietty iltarientoihin monesti tulee kutakuinkin aina samoja henkilöitä, mutta eiköhän sekin ole ihan ymmärrettävää, porukka kun on kuitenkin aina eri kokoonpanolla.

Nyt kun en ole enää töissä, pitäisi tämä kaikki vapaa-aika käyttää opiskeluun, ystäviin ja urheiluun/harrastuksiin. Nyt olisi aikaa aloittaa se tanssiminen! Mistä, milloin!? Enköhän kevätkaudelle saa ainakin yhden tanssitunnin viikossa mahtumaan kalenteriini. Toivottavasti kaksi. Kisa...eh. eikun kesäkuntoon 2013! :D Pitää se silti kurkata pystyisikö kesken kauden aloittamaan..

Harrastuksista muuten puheenollen, kävin juoksemassa tuossa toissa sunnuntaina Vantaan Maratonilla 1/4 matkan. Ihan hauskaa taas, ei voi muuta sanoa. :) Ja huomenna lähden partion (siis meidän lippukunnan) johtajiston kanssa retkelle Kiljavalle. Voi vide. Sitä odotan! Lukeutuu aina vuoden parhaimpiin retkiin. Ei lapsia joita passata, ja leikit ja toimet aina hurjimpia mitä olla voi. Ensi viikko koulussa näyttäisi lukujärjestyksen mukaan olevan hiukan tiuha (verrattuna näihin viikkoihin: 2 päivää max/vk) mutta senkin kruunaa perjantaina minun ja Fn tuparit meidän luokalle! No mitä muuta tässä voisi odottaa? Tietty joulua, talvea, reissuja, kevättä kesää syksyä talvea kevättä kesää.. ai mitä? Miksi aina pitää odottaa jotain.. Se on yksi minun suurimmista ongelmistani, vaikka yritänkin jatkuvasti nauttia hetkestä. Minkäs sille kuitenkaan voi jos kalenterissa on tulossa aivan käsittämättömän hauskoja tapahtumia, mitä ei malttaisi odottaa! (:

Ihanaa talven alkua teille. Eiköhän se ensilumi sada kohta meille helsinkiläisillekin!

Ps. tiistaina juotiin ekat glögit! APUA! :D 

Miksi minua näin rangaistaan!!??

Siis joo. Viime bloggauksesta on kulunut sievä hujaus täynnä surua,angstia,stressiä, väsymystä ja pahaa oloa.
Se että muutin sunnuntaina _siis ihan oikeasti_ tänne kämppään ei ole tarkoittanut mitään ilonkyyneleitä. Kaksi ensimmäistä yötä nukuin äärimmäisen huonosti. Heräilin jatkuvasti ja hyörin ja pyörin painajaisissa. Meillä kun on asetettu tuommoisen mitättömän sisäpiha"kadun" viereen järkyttävät spottivalot jotka paistaa suoraan ikkunoistamme sisään niin, että kolme verhoa nyt tuntuu riittävän. Hyvä, kolmanneksi yöksi karkasin kotiin nukkumaan kunnes sain porattua pimennysverhon ikkunaan. Anteeksi Hoas, tein muutamia reikiä!

Hyvät unet eivät ole senkään jälkeen kuitenkaan jatkuneet sillä olen ollut niin stressaantunut kaikesta.
Eilinen yö meni piloille sillä että irtisanouduin töistä mistä jäi paha maku suuhun ymsymsyms... olen ollut nämä päivät kuin kävelevä haamu. No, mitäs sitten. Ai vieläkö jotain muutakin kuin totaalinen vajoaminen kaiken väsymyksen ja stressin ja huonon mielen myötä. Voooi kyllä, hetken kun jo kuvittelin että kaikki on OK voin ajoissa ennen klo 23 painua pehkuihin vailla pahaa mieltä ja kauheaa stressipainetta kehossani niin jossain sisälläni pieni ääni sanoi mennä kokeilemaan ulko ovea. Jännä kyllä, mutta näin puolentunninkin temuamisen jälkeen, sitä ovea ei saa lukkoon! Voitteko kuvitella? Aivan uusi talo, uudet ovet ja uudet lukot. Ovi ja lukko toimineet hyvin vielä tänään, kunnes nyt. Teen mitä tahansa, olen mm. heittäytynyt ulkoapäin oveani päin (mitäköhän naapurit jo kuvittelee) jotta joku osa jossain kalahtaisi ja pim, se menisi lukkoon niin että oven saa auki vain avaimella, mutta eeeeeiii.. ovi on ja pysyy auki asennossa. Eihän sitä tietty näe että ovi on auki, mutta turha edes kuvitella että olisin nukkumassa täällä, saatika lähtemään pois kotoa, jos tiedän varsin hyvin että ovi ei mene lukkoon.
No, unet jäivät haaveeksi kun lähdin jostain numeropalvelujen, internetin, taloon jaettujen papereiden ja ilmoitustaulujen syövereistä etsimään jotain numeroa mihin voi soittaa. Arvaa löytyikö? No, kyllä vihdoin ja viimein, mutta ei yhdestäkään paikasta mitkä jo luettelin, vaan löysin käytävämme/rapun ulko-ovesta teipatusta tarrasta ovenavaus palvelun, minne sitten soitin. Hauska vain oli sinne sanoa että en minä mitään avauspalvelua tarvitse vaan lukitsemispalvelua! -ps. enkä muuten aijo maksaa senttiäkään!

No, huoltomiestä (joka jossain tuolla harhailee kun yrittää löytää tätä kartoittamatonta paikkaa) minä sitten odottelen. Väsymys ja uupumus painaa ja nyt suoraan sanottuna, anteeksi vain, vitutus nousee!!!!

Mitä väärää minä olen tehnyt että minua näin rangaistaan!!! En pyydä muuta kuin että kaikki olisi hyvin ja pääsisin nukkumaan!!

Täällä minä nyt olen! Muuttoa osa 3.

Omassa kodissa siis.. Kalasatamassa. Aika jännää. Kämppis ei ole vielä muuttanut täysin, mutta minäpä pakkasin vaatteet yms. kamat tänään kamalan väsyneenä pitkän vklopun jälkeen ja raahauduin tänne miljoonine vaatekasseineni. Haha.

Perjantaina sain laitettua täällä paikat kuntoon siten että voin näin sunnuntaina vain vaatteet mukana tulla jo nukkumaan. Perjantai iltana nääs lähdin partiolaisten Best of the Best leikkikurssille Kiljavalle. Ja voi että mikä kurssi! Lauantai aamupäivä olin kyllä aivan sitä mieltä että oishan se kyllä kivempi olla kotona, mutta lounaan jälkeen meininki lähtikin paranemaan niinkin paljon että näin kurssin jälkeen voin sanoa sen olleen paras kurssi ikinä! :D
Niin kivoja leikkejä että kyllä harmitti kun ne kestivätkin aina vain hetken kunnes leikki vaihtui. Kurssin aikana leikimme ja opettelimme siis n. 60 leikkiä. Lauantai ilta ja yö limubailasimme kolmeen asti yöllä kunnes väsymys voitti. Sunnuntai aamuna alkoi tuntea kaikkien niiden ulkopelien, sisäleikkien, kontaktileikkien yms monen monen tunnin krebaamisen vaikutukset. Keho täynnä mustelmia ja jokainen lihas kipeänä. Kotiin tultiin varmasti kaikki siis jättiväsyneinä ja raittiin ilman myrkytyksen saaneina. Mutta hauskaa olii!

Ja nyt pitäisi nukkua täällä, yksin....mun omassa kodissa! 0.o ?? Hui! Sain järjesteltyä jo jotain tavaroita ja vaatteita tänne asuntoon, mutta huomenna ja yleensäkin asumisen aikana tavarat kyllä löytävät oikeille paikoille. (: So no worries!

Mutta mitä ihmettä teen ylhäällä vielä puoli yksitoista kerta olen aivan kuoleman väsynyt?? Ihmettä kai, sillä tämä tyttö lähtee nyt testaamaan tuon uuden Sotkan sängyn. Huomenna katsotaan miltä tuntui nukkua kerrostalossa, ja kodissa, joka on minun!

Eka muutto takana elämäni aikana... kuinkakohan monta edessä? Minneköhän vielä päädyn..? Jännä nähdä! ((:

Ostoa, roudausta ja rakentamista. Muuttoa osa 2.

Tiistaina niinkuin kerroinkin kävimme ystävieni kanssa testaamassa muutamia (lue: aaika monta) sänkyjä, ja löysimmekin minulle yhteisäänin sen ylivoimaisen voittajan kaikissa sarjoissa, eli toisinsanoen Sotkan hinta-laatu suhteeltaan ja paketiltaan parhaan Piscina Janna pussijousitetun runkopatjan kaikilla herkuilla. Kävimme myös Ikeassa ja poistuessamme olimme kaikki jo todella väsyneitä, joten yhden roudasin kotia päin samantien, toinen jatkoi iltaa kouluporukalla ja siellä kolmaskin tyttö päätti lähteä kotiin sillä hän vaihtoi paikkaansa luokkalaiseni pojan kanssa. (Hei voiks näit miehenalkui kutsuu enää pojiksi??)

Minullakin alkoi jo väsymys painaa, mutta saimme melko nopeasti siitä kamat roudattua kämppään ja ryhdyimme jopa yhdensän jälkeen illalla kokoamaan sitä lipastoa! Huhuh.. No, valmista myös tuli, samoiten kuin jakkaran kanssa, mutta vasta aika myöhään. :D
Ja koska tämä muutto on niin vaarallista, niin voi käydä näin:

Päivän saldo! :D Haha!

Sain pikkurilliin rakentaessa sen verran mojovan viiltohaavan että verta kyllä tuli! Ja tietty vika laastari oli mennyt laukusta aijemmin päivällä sattuneeseen haaveriin.

Lopulta yhdentoista aikaan illalla pääsimme lähtemään.

Tänään keskiviikkona kävin vaihteeksi äitini kanssa KodinYkkösessä ostamassa vain tyynyn ja lakanan, ja Ikeassa josta saatiin mukaan kyllä aika paljon kaikkea muutakin. (: Nyt on sentään edes jotkut verhot hommattu! Jesh! Ei tarvitse elää kuin akvaariossa (1. kerroksen ihanuuksia).

Tavaroista enemmän huomenna taas!

Avaimeet käteen ja kurkistus kotiin! Muuttoa osa 1.

Noniiiin! Vihdoinkin vihdoinkin maanantaina 1.10.12 kävin Hoasin Helsingin konttorilla odottamassa (monien muiden kanssa) juurikin yli tunnin kunnes sain käteen:

Äkkiä kiiruhdin metrolla takaisin Kalasatamaan minne olin jättänyt autoni, jossa jo ensimmäinen muuttokuorma odottamassa avainten haltijaa.

Ensimmäinen muuttokuorma. Haha, koostui siis lähinnä lauantain Expert Expo messujen tuotteista: mixeri, leivänpaahdin, DVD/Blueray soitin yms.. (en edes muista enää!) JA niistä tavaroista joita olen kotona säilönyt tätä hetkeä varten jo vuosia: pyyhkeitä, lakanoita, astioita yms..

Ja tältä siellä sitten näytti.. *rumpujen pärinää*

Katselun jälkeen illalla kävimme äitin kanssa hakemassa vielä työpöytäni ja kuljetimme sen perille.

Tiistaina tentin (johon en siis ollut paremmin lukenut, enkä kyllä päässyt läpikään) jälkeen kyselin kavereitani muutto-ostos avuksi ja ilokseni heitä ilmoittautuikin jopa kolme. Autolla hurautimme koululta kotiin hakemaan peräkärryä, ja kauhean sekoilun ja avainten sisäänjäännin jälkeen pääsimme lopulta lähtemään pihasta niin että kaikki oli kunnossa. Suuntasimme Vantaan Porttipuistoon siihen sopivasti myös Ikean viereen. Ensimmäisenä tehtävänä oli etsiä sänky. Kierrettiin Jyski, Isku, Masku ja Sotkasta löysimmekin Sen sängyn. Yhdellä hinnalla sain siis 120x200cm pussijousitetun runkopatjan, sijauspatjan ja jalat. Hinnan tinkasin melko sopivaksi ja mukaan sain myös tingittyä puolella hinnalla sijauspatjan suojuksen. Hyvä!

Ja eikun Ikeaan.. ensiksi tietty syömään, kunnes vasta lähdimme kiertelemään. Alakerrasta sitä tavaraa alkoi vasta tarttumaan mukaan ja kantamukset suurenemaan. Silti sinne jäi vielä mattoa, verhoa, kaappia ymsymsyms.. toinen ja ehkä kolmaskin Ikea reissu siis odottaa.

Lopulta noin kahdeksan aikaan meillä oli kaikki pakattu autoon ja lähdimme ajamaan kohti Helsinkiä. 

No nyt se alkoi!

Nimittäin kalusteiden ja elektroniikan osto uuteen kotiin!

En eilen keskiviikkona pitkän päivän jälkeen jaksanut mennä VPK treeneihin vaan menimme äitin kanssa katsastamaan ensinnäkin Jyskin tarjoukset ja Kodin Ykkösen yllätyspäivät. Olin Jyskin tarjouslehtisestä bongannut korkeakiiltoisen näppärän näköisen työpöydän, mikä oli "pakko saada!" No, paikanpäällä tuote osoittautuikin huonoksi...siis todella. Ja päätimme, että työpöydän metsästys saa jatkua, kyllähän me kai joku valkoinen korkeakiiltoinen pöytä löydetään. Jyskistä ei siis tarttunut mukaan yhtikäs mitään. Tuntuu että sielläkin vain jotkut asiat ovat laadukkaita.

Kodin Ykkösen yllätyspäivät olivat alkaneet tiistaina ja loppuu Tänään! Päätimme siis mennä kuluttamaan kotiin tulleen -40% lapun sinne, kun kerta ainoa vapaa ilta tässä olikin.

Ensimmäisenä silmään pisti aivan tajuttoman suloinen nojatuoli/keinutuoli.

Hinta normaalisti 199,00 mutta vielä tänään 149,00!! Ai että olisin tuon halunnut kotiuttaa. Siinä oli niin kiva istua. Noh, jääköön hankintalistalle.

Myös nämä kaksi tuolia jäivät mieleen... 

Koska kaipaan tulevaan uuteen kotiini yhtä nojatuolia tai vastaavaa mm. vierastuoliksi. Ylemmässä hinta 139 ja alemmassa 159. Ei edes pahoja sisänsä.

Päätimme kuitenkin ohittaa vielä tuolit ja mennä katselemaan niitä työpöytiä. Eikä kyllä mennyt montakaan minuuttia kun äitini marssi huonekalujen tilausjonoon (siis tämän alejutun takia oli eri jonot mistä kaikki tilattiin) ja tilasi minulle tämän työpöydän.

Valkea korkeakiiltoinen. Jalat terästä. Ei vapissut tai vaappunut. Vaikutti todella laadukkaalta ja kestävältä. Juuri siltä, että tämä pöytä kestää käyttöä ja tulee olemaan minulla vielä vuosikaudet ja monessa eri kodissa. Iloisenpi en voisi olla. Teimme todellisen löydön, ja saimme siitä vielä 40% alennusta. ((:

Nyt lauantaina sitten Expert Expo messuille haalimaan koko kodin elektroniikka kuntoon.

Stressiä pukkaa

Hyvää mutta myrskyisen sateista sunnuntaita!
Kylläpä se viikko meni taas hujauksessa!! Mulla oli vain kaks päivää koulua nyt kuluneella viikolla, keskiviikkona ja perjantaina. Torstaina meillä oli ekat kunnon Gulis Sitzit eli suomalaisittain fuksien sitsit, eli nää perinteikkäät ruoka-juomalaulu-snapsi juhlat... you know what I mean? No, minä loistavasti olin koko päivän kotona ja yritin lukea kemian tenttiin (viikko aikaaa!!) ja en siltikään, siis en Siltikään, koko päivän kotona olleena, ollut ajoissa laittautumassa, vaikka niin luulin. Sitsit alkoivat kuudelta, ja kun silloin luulin että kello on vasta viisi niin olin sitten tunnin myöhässä... Ja mitä koituu kohtalokseen jos sitseillä ei noudata sääntöjä --> Rangaistus! Sain jouduin sitten tanssimaan sylitanssia luokkalaiselleni.. eh?! :D

No, perjantai tuli ja sain töissä myytyä yhden kodinturvahälytysjärjestelmän, jeij! Se paransi olotilaa niin ahdistuneeseen ja stressaantuneeseen mieleen. Perjantai iltana lösähdin kotiin, enkä jaksanut lauantainakaan avata kirjoja, vaan aamusta lähtien aloin siivoamaan tätä kämppää jotta voin nauttia yksinäisyydestä ja siisteydestä yksin. Perinteikästä? Kyllä! Kun vanhemmat ovat poissa kotoa, siivoaan kodin ja nautin siitä, ihan itse. Tytöt Kisu, Jenski ja Käpsi tulivat käymään illalla, mutta he jatkoivat sitten Emilyn kanssa juhlimaan kun minä jäin kynttilöiden valaistuun kotiin nauttimaan The Notebook leffan rakkaustarinasta.

Jälleen on sunnuntai ja ulkona möyryää myrsky. Vähän eri sää siis kuin viime sunnuntaina (ks. edellinen postaus). Kirja pitäisi avata ja alkaa lukemaan...on niin kauheat stressit kahdesta tulevasta tentistä..no, meen sitten uusimaan ne..aika satavarmasti! Siispä, palaillaan!

PS. Viikko enää muuttoon!!! (:

"Jos nää ois ollu treffit nii nää ois ollu täydelliset"

Hellurei!

Lauantai illan tyttöjen leffailta oli maan mainio ja saimme nautiskella silmäruokaa ihan olan takaa Channing Tatumin ja muiden herkkupeppujen ansiosta. Siis naiset tätä leffaa, Magic Mike, suosittelen! ;D
Lauantai ilta sai päättyä leffan loppumiseen sillä edellisen illan bilettämisen väsymys painoi jo silmiä kiinni. Sunnuntai aamu valkeni seesteisenä ja auringon kultaamana. Eikun aamupala pöperöt massuun ja reippaalle pyörälenkille - 21,55 km 1h5min - ihanaan luontoon. Ollaan me suomalaiset kyllä urheilija kansaa, koska siellä oli muitakin syksyisen kelin nautiskelijoita. Lapsista vanhuksiin, ja hiestä märkinä olevista lihaskimpuista rentoon pariskuntien sunnuntaikävelyyn. Olittehan tekin ulkona sunnuntaina??

Lenkin jälkeen suunnitelmissa paistoi vihdoinkin aikaa ystäväni Peksin kanssa. Lähdimme pienen jutustelun jälkeen käymään tulevalla asunnollani Kalasatamassa. Alue näyttää vielä tältä. Ah, niin ihanan tyylikkään urbaania. Tulee mieleen kaikki leffat missä jengi street tanssii tällaisessa ympäristössä yms..

Päätettiin jättää auto Kalasatamaan ja hyppää metrolla keskustaan. Keskustassa eksyimme käymään muutamassa kaupassa etsimään minulle laukkua kouluun johon mahtuu luentolehtiöt sun muut ja sellainen löytyikin Sokokselta.

Nopen kauppojen kiertelyn jälkeen suuntasimme askeleet Espan puistoon ostamaan "kesän ekat Espan jätskit" ja kauppatorin päässä jäimme istuskelemaan vielä siis Espan puistoon ja katselemaan kaunista ja syysaurinkoista Helsinkiä.

Herkkuhetken jälkeen kävelimme Tuomiokirkon portaille ja siellä hetken taas oltuamme päätimme kävellä takaisin Kalasatamaan Katajanokalta alkavaa rantatietä pitkin. Pääsimme Hakaniemeen asti kunnes metron houkutus kävi liian suureksi ja päätimme matkustaa sillä takaisin, ah, niin urbaaniin Kalasatamaan.
Poistuessamme Tuusulanväylää pitkin takaisin Vantaalle nälkä alkoi kurnia ja vielä päätimme poiketa tieltä kohti Kiinalaista JuFu ravintolaa (Tammistossa, suosittelen!). Nälkäisinä ja väsyneinä jaksoimme vielä mussutella ruoat kunnialla loppuun (lue: ähkyyn) asti kunnes hyppäsimme takaisin autoon ja matkalle kotiin, milloin tämä otsikon lause myös lausuttiin. :P Täydellinen sunnuntai siis, with a good friend!

Muutosten tuulet puhaltaa

Siis muutosten eli muuton. Muuton! Minä ja kaverini saimme kaverikämpän!! Hui! Muutan ekaa kertaa elämässäni ja siihen on nyt aikaa kaksi viikkoa! Vuokrasoppari on allekirjoitettu ja nyt vain kaksi viikkoa pinnistellään ja suunnitellaan ja kotona kaivellaan varastoista mukaan viemisiä. Muutetaan Kalasatamaan ihan uuteen taloon. Ollaan siis toisin sanoen kirjaimellisesti ensimmäisiä sisäänmuuttajia ((: Voi ihanuus! Jokainen pinta on uusi ja uutuuden puhdas ja kirkas. Minä kun en voi sietää likaa tai sotkua...vaikka joskus se huonehan aina näyttää siltä.. mutta sitten se pitää siivota. Kämpältä on vain kaksi kilometriä kouluun ja n. 3 keskustaan ja n. 500 m metrolle. Aiika kiva!
Kahden viikon kuluttua saattaa tulla siis paljon muutto aiheista postausta! Mutta mennään nyt vielä hetkeksi muihin aiheisiin.
Minulla on stressi. Koulu porskuttaa eteenpäin kovaa ja töissä pitää käydä ja millos minä luinkaan niihin tentteihin? Ainiin... enpä ole lukenut! ;D No, nyt olen kyllä alkanut skarppaamaan. Eihän töitäkään ole kuin kaksi viikkoa ennenkuin jään tauolle, jotta saan hoidettua koulua kunnialla taas välillä.

Nyt eilen perjantaina meillä oli Gulis Getaways eli fuksien ööö.. joukkopako Porvooseen missä majoituttiin jonnekin kylätalolle ja meillä oli siellä leikkejä, sitsit ja juhlintaa. Oli kyllä todella mahtava reissu! (:
Sitsit oli kyllä ikimuistoinen kokemus kaikkine snapsilauluineen, esityksineen, ruokineen, sääntöineen yms. Ja meno oli niin tyylipuhtaasti suomen-ruotsalaista että aijai! Suomalaiset kun tuppaavat ajattelemaan suomen-ruotsalaisten juhlimisia aina tälläisinä ja ennakkoluulot osuivatkin aika oikeaan ja hauskaa oli.
Tänään palattiin takaisin ja olenkin sittemmin käynyt kävelyllä syksyisessä luonnossa, löytänyt sattumalta kätkön ja törmännyt kyyhyn. Olen siivonnut, leiponut kantarellipiirakkaa ja sytytellyt kynttilöitä. Oikein nautin olostani kotona (vanhemmat poissa) ja mussutan piirakkaa, marjapuuroa ja omenoita. Kohta saapuu tytöt ja lähdemme katselemaan Channing Tatumin stripparin taidonnäytteitä ;D eli Magic Mike.

Ihanaa syksyistä lauantai iltaa!!